---
title: "Pallonhallinta jalkapallossa: haltuunotto, ensimmäinen kosketus ja 3 vaihetta vastustajan paineeseen"
description: "Pallonhallinta juniorijalkapallossa: miksi ensimmäinen kosketus alkaa ennen kuin pallo on perillä, kolme harjoitusta mittoineen, virhetaulukko ja eri ikäluokkien painopisteet."
datePublished: 2026-07-14
tags:
- technik
- ballkontrolle
- ballannahme
- jugendfussball
- trainingsmethodik
- checklist
---
Kuvittele aivan tavallinen tilanne. Pelaajasi seisoo keskialueella, syöttö on matkalla, ja hänen selkänsä takana oleva vastustaja lähtee spurttiin. Ei siksi, että hän ehtisi palloon. Vaan siksi, että hän odottaa pallon pomppaavan jalasta.
Se ei ole sattumaa. Puolustajien valmennusmateriaaleissa huono ensimmäinen kosketus on oma laukaisijansa: vastustajan tekniikkavirhettä ei odoteta, se **ennakoidaan**. Vastustaja on opetettu jahtaamaan juuri sitä hetkeä, josta tämä artikkeli kertoo.
Moni pitää pallonhallintaa ahkeruustehtävänä, joka hoituu parilla kartiolla. Todellisuudessa se on koko pelin eniten ahdisteltu hetki.
Tämä opas näyttää, miksi ensimmäinen kosketus alkaa **ennen** kuin pallo on perillä. Se rakentaa kolme vaihetta vastustajan paineeseen asti, kertoo, mitä missäkin iässä harjoitellaan, ja nimeää virheet, jotka voit oikeasti korjata kentän laidalta.
## Miksi aika pallon kanssa putosi 2,9 sekunnista 0,9 sekuntiin
Keskimääräinen pallonhallinta-aika suoritusta kohden on kahdeksassa vuodessa pudonnut kolmannekseen. Se, mikä ennen riitti tekniikaksi, ei enää riitä.
Saksan jalkapalloliitto (DFB) kirjoitti jo vuonna 2006 lauseen, jota harva ottaa vieläkään tosissaan: aiemmin opetettu ”pysäytä, katso, pelaa” on aikoja sitten vanhentunut. Nykyään hyökkääjän on saatava pallo hallintaansa sekunnin murto-osissa ja ahtaassa tilassa, kun vastustajat häiritsevät aktiivisesti.
Silloin se kuulosti retoriikalta. Nyt siitä on mittaustulos. Saksan maajoukkueen keskimääräinen pallonhallinta-aika suoritusta kohden oli vuoden 2006 MM-kisoissa **2,9 sekuntia**. Vuoden 2014 MM-kisoissa se oli **0,9 sekuntia**.
Kolme sekuntia riitti aikanaan siihen, että pelaaja otti pallon haltuun, nosti päänsä, katsoi ympärilleen ja päätti vasta sitten. Yksi sekunti ei riitä. Sekunnissa ehtii tapahtua ensimmäinen kosketus, ja silloin ratkaisu on jo tehty. Se, joka alkaa ajatella vasta haltuunoton jälkeen, on myöhässä.
Harjoittelusi kannalta tämä tarkoittaa jotain epämukavaa. Ajattele perinteistä harjoitusta: lapsi ottaa pallon kaikessa rauhassa haltuun, hallitsee sen, nostaa katseensa ja syöttää. Sellaista tilannetta ei pelissä enää ole.
## Pallonhallinta alkaa ennen kuin pallo on perillä
Yli puolet pallonmenetyksistä syntyy päässä, ei jalassa. Se, joka korjaa vain tekniikkaa, hoitaa oiretta.
Nyt tulee lause, joka ärsyttää useimpia valmentajia. Sille on hyvät perusteet: **yli 50 prosenttia jalkapallon pallonmenetyksistä on havainnointi- tai päätöksentekovirheitä, ei liikesuorituksen virheitä.**
Pallo pomppaa pois, ja kaikki katsovat jalkaa. Virhe oli kuitenkin tapahtunut jo kaksi sekuntia aiemmin.
Mekanismi sen takana on hyvin tutkittu. Huippupelaajat kääntävät jatkuvasti päätään hahmottaakseen tilanteen ennen kuin pallo saapuu. Keskikenttäpelaaja vilkaisee ympärilleen keskimäärin **0,53 kertaa sekunnissa**. Kymmenen sekunnin aikana ennen pallon saamista hän siis katsoo ympärilleen noin viisi kertaa. Xavilla luku oli **0,83 kertaa sekunnissa**, eli noin puolitoista kertaa niin usein kuin keskimäärin.
Ratkaisevaa ei kuitenkaan ole määrä vaan **ajoitus**. Se, joka kääntää päätään, kun pallo on jo matkalla, kadottaa pallon näkyvistään ja aiheuttaa haltuunottovirheen itse. Oikea järjestys on päinvastainen: ympärille katsotaan, **kun pallo on vielä syöttäjällä**. Silloin pelaaja tietää jo ennen pallon saapumista, mihin ensimmäisen kosketuksen on mentävä.
> **Tip:** Tämä on se yksi ohjausvihje, jonka voit ottaa käyttöön heti, eikä se maksa mitään. Älä enää huuda ”Pallo!” vaan ”Katso ympärillesi ennen kuin se tulee.” Ja vaadi jokaisessa syöttöharjoituksessa, että vastaanottaja pyytää syötön itse huudolla ja katsekontaktilla eikä jää odottamaan passiivisena.
Tästä näkyy myös, miksi pelkkää jalkaa korjaava valmentaja hoitaa oiretta. Tekniikka ratkaisee, jääkö pallo siististi haltuun. Havainnointi ratkaisee, voiko se ylipäätään päätyä oikeaan paikkaan.
## Kuljetus vai pallonhallinta? Ero yhdessä lauseessa
Kuljetuksessa haluat paljon kosketuksia. Pallonhallinnassa mahdollisimman vähän. Ohjausvihjeet ovat päinvastaiset.
Moni valmentaja niputtaa nämä yhteen, ja virhe on ymmärrettävä, koska kumpikin on ”jotenkin tekniikkaa pallon kanssa”. Jalkapalloliitot erottavat ne hyvin tarkasti, ja vilkaisu ohjausvihjeisiin näyttää heti, miksi.
Kuljetuksessa ohje kuuluu: pidä pallo lähellä, jokaisella askeleella kosketus, mahdollisimman monta kosketusta. Pallonhallinnassa se kuuluu: vie pallo jo ensimmäisellä kosketuksella haluttuun suuntaan, eli mahdollisimman **vähän** kosketuksia.
Tästä syntyy kaava, joka on helppo muistaa:
> **Kuljetus tarkoittaa: pallo on jo minulla ja haluan paljon kosketuksia.
> Pallonhallinta tarkoittaa: pallo on tulossa ja haluan mahdollisimman vähän kosketuksia.**
Sveitsin jalkapalloliiton tekniikkakonsepti piirtää yhteyden puuna. **Ensimmäinen kosketus on juuri**. Siitä kasvaa neljä oksaa: kuljetus, syöttö, laukaus ja pääpeli. Jokainen tekninen suoritus alkaa tästä yhdestä hetkestä, ja se ratkaisee usein jo koko suorituksen onnistumisen tai epäonnistumisen.
Tämä artikkeli käsittelee juurta. Jos haluat työstää kuljetuksen oksaa, sopivat harjoitukset löytyvät artikkelista [kuljetusharjoitukset 9-, 10- ja 11-vuotiaille](https://areacopa.com/fi/fi/blog/kuljetusharjoitukset-9-10-11-vuotiaat).
## Kaksi pintaa, joilla on lasten jalkapallossa merkitystä
Maata pitkin tuleviin palloihin riittävät sisäsyrjä ja ulkosyrjä. Kummallakin on selkeät ohjausvihjeet, ja kummallakin pallo viedään vastustajasta poispäin.
Liikkeellä on kaavioita, joissa on kuusi tai seitsemän kosketuspintaa. Lapsille ja nuorille se on liikaa. Niin kauan kuin pallot tulevat maata pitkin, tarvitset kaksi.
**Sisäsyrjä.** Pelaaja ottaa pallon haltuun aivan tukijalan vierestä. Ensimmäisessä kosketuksessa jalka antaa hieman periksi, jotta pallo ei kimpoa pois. Varpaita hän nostaa hieman, muuten pallo vierii jalan yli tai pomppaa ylös. Ja tärkein asia: hän vie pallon **vastustajasta poispäin vapaaseen tilaan** eikä vain pysäytä sitä.
**Ulkosyrjä.** Pelaaja vie pallon sivulle, tukijalasta poispäin. Sitä varten hän kääntää jalkaterän sisäänpäin niin, että varpaat osoittavat ylös. Tämän tavan hän yhdistää hyvin vartaloharhautukseen, koska vartalo kallistuu joka tapauksessa jo uuteen suuntaan.
Lisäksi on kolme vihjettä, jotka koskevat kumpaakin pintaa ja jotka Sveitsin liitto muotoilee näin:
- **Ole päkiöillä**, jotta pystyt toimimaan nopeasti.
- **Jännitä vartalo ajoissa**, älä vasta kosketuksen hetkellä.
- Ota pallo mukaan **yhtenä sulavana liikkeenä**, älä kahdessa osassa.
> **Info:** Rinta, reisi ja pää tulevat mukaan myöhemmin. Jalkapalloliittojen lapsille tarkoitetut harjoitusmateriaalit käsittelevät lähes yksinomaan maata pitkin tulevia palloja, ja hyvästä syystä: se, joka ei ota matalaa palloa siististi mukaansa, ei hallitse korkeaa palloa sitäkään vähää.
## 3 vaihetta vastustajan paineeseen
Ensin liike ilman vastustajaa, sitten tilan ja ajan paineessa ja vasta viimeiseksi oikeaa vastustajaa vastaan. Se, joka hyppää vaiheiden yli, harjoittelee kaaosta.
Valmennustiede ja liittojen käytäntö sanovat tässä saman asian, vain eri sanoin. Pelaaja oppii ensin liikkeen. Sitten hän sovittaa sen tilaan ja aikaan. Ja vasta lopuksi hän suojaa sen vastustajalta. Saksan liitto (DFB) muotoilee tämän harjoitusten valinnan järjestykseksi: ilman vastustajaa, sitten vastustajan kanssa ylivoimalla ja lopuksi pelimuodossa.
Virhe, jonka lähes jokainen tekee, on toisen vaiheen ohittaminen. Kymmenen minuuttia syöttelyä pareittain ja sen jälkeen suoraan loppupeliin. Silta puuttuu.
### Vaihe 1: Liike ilman vastustajaa
Pallo tulee, ja ensimmäinen kosketus lähtee ennalta sovittuun suuntaan. Ei vastustajaa, ei aikapainetta, mutta selkeä tehtävä. DFB käyttää tähän keskelle merkittyä pientä aluetta, johon pelaaja juoksee.
Ohjausvihjeet ovat tässä tärkeämpiä kuin itse harjoitus:
- Ota ruutuun juostessasi **katsekontakti** syöttäjään ja **pyydä syöttö ajoissa huudolla**.
- Ota syöttö mahdollisimman suoraan mukaan sovittuun liikesuuntaan.
- **Irrota katse pallosta** haltuunoton jälkeen, hahmota tilanne ja väistä vastaan tuleva pelaaja.
Sveitsin liitto rakentaa jokaisen harjoituksen saman kolmen askeleen varaan: **vapaa aloitus, harjoittelu, kilpailu**. Ensin lapset saavat kokeilla, sitten suoritusta hiotaan, ja lopuksi siitä tehdään kisa. Se ei vie sinulta lisäaikaa, se vain järjestää ne minuutit, jotka sinulla joka tapauksessa on.
### Vaihe 2: Tila ja aika
Nyt mukaan tulee paine, mutta ei vielä vastustajaa. Pelaajan on otettava pallo haltuun liikkeessä, ja seuraava suoritus odottaa jo. Juuri tämä silta puuttuu useimmista harjoituksista.
Harjoitus on niin hyvä siksi, että pelaajalla ei ole syöttönsä jälkeen **lainkaan taukoa**. Hänen on heti tarjottava itseään uudelleen, heti havainnoitava uudelleen ja heti käsiteltävä pallo uudelleen. Helpota alkua pelaamalla sisemmässä neliössä vain yhdellä pallolla, jotta lapset ymmärtävät juoksu- ja syöttölinjat.
Kun haluat lisätä painetta, liitä perään laukaus. Tähän kuuluu sääntö, joka tiivistää koko artikkelin: **laukaukset suoraan syötöstä on kielletty.** Haltuunotto liikkeeseen on pakotettava joka kerta.
Kiellon syy on yksinkertainen: yhdeksän maalia kymmenestä tehdään rangaistusalueella kovassa ajan ja vastustajan paineessa. Hyökkääjän on päästävä siellä viimeistelyyn **muutamalla kosketuksella**. Ensimmäisen kosketuksen on siis suuntauduttava liikkeeseen, jotta toinen voi jo olla laukaus. Juuri sitä tämä harjoitus opettaa.
### Vaihe 3: Vastustajaa vastaan
Vasta nyt oikea vastustaja saa häiritä. DFB rakentaa tähän tarkoituksella **ylivoiman hyökkääjille**, jotta tekniikka ei romahda heti: 3 vastaan 1, 4 vastaan 2 ja vasta myöhemmin vapaa pelimuoto.
Jos tarvitset tähän kohtaan lisää muunnelmia, löydät niitä artikkelista [rondomuunnelmat alkulämmittelyyn](https://areacopa.com/fi/fi/blog/alkulammittely-12-vuotiaat-rondo). Ja jos käytössäsi on vain puolikas kenttä tai pieni sali, vaiheet toimivat sielläkin: [harjoittelu pienessä tilassa](https://areacopa.com/fi/fi/blog/harjoittelu-pienessa-tilassa).
Ahdasta tilaa pidetään muuten ensimmäisen kosketuksen luonnollisena kouluna, ja siksi futsalia suositellaan niin usein. Näyttöä on ennen kaikkea pallon fysiikasta: kahden metrin korkeudelta pudotettu futsalpallo pomppaa takaisin vain 50–65 senttimetriä, minkä sanotaan tarkoittavan noin 30 prosenttia pienempää pomppua. Sitä, siirtyykö hyöty suoraan jalkapalloon, on sen sijaan tuskin tutkittu. Lisää aiheesta: [futsalopas jalkapallovalmentajille](https://areacopa.com/fi/fi/blog/futsal-juniorijalkapallossa).
## Mitä missäkin iässä harjoitellaan
Jokaisen lapsen omasta pallosta pakotettuun haltuunottoon aikapaineessa. Vastustajan paine on vuosien mittaan siirtynyt yhä nuorempiin.
Taulukon jaottelu seuraa Saksan jalkapalloliiton harjoitusmateriaaleja; ikäluokat on merkitty suomalaiseen tapaan.
| Ikäluokka | Pallonhallinnan painopiste | Konkreettinen tehtävä |
| -------------- | -------------------------------------- | ------------------------------------------------------------------------------------------------------------ |
| 6–9-vuotiaat | Pallotuntuma määrän kautta | Jokaisella lapsella oma pallo, paljon kosketuksia, matala syöttö pallon luovutuksena |
| 10–11-vuotiaat | Haltuunotto ja vienti kohti tavoitetta | Haltuunottoruutu, ensimmäiset korkeat pallot nostosyötöstä, ensimmäiset kaksinkamppailut haltuunoton jälkeen |
| 12–13-vuotiaat | Tekniikan vakiinnuttaminen | Syöttösarjat, pallonhallinta aikapaineessa, huolellinen toisto |
| 14–15-vuotiaat | Hallinta paineen alla | Yhden kosketuksen peli kielletty, haltuunotto liikkeeseen pakollinen, kova tempo |
Kiinnostavaksi asia muuttuu, kun kaksi DFB:n asiakirjaa asetetaan rinnakkain. Vuonna **2006** liitto suositteli, että pallonhallinnan tekniikoita aletaan vakiinnuttaa järjestelmällisesti vasta **12–13-vuotiaista alkaen**. **Nykyiset** harjoitukset **10–11-vuotiaille** yhdistävät pallonhallinnan jo kaksinkamppailuun: haltuunotto ja heti 1 vastaan 1.
Vastustajan paine on siis noin kahdessakymmenessä vuodessa siirtynyt kokonaisen ikäluokkaportaan verran nuorempiin. Se ei ole ristiriita vaan sopeutumista peliin, joka on nopeutunut. Sinulle se tarkoittaa: jos 10–11-vuotiaillasi ei ole haltuunoton jälkeen vielä koskaan ollut vastustajaa selän takana, olet jäljessä nykytasosta.
> **Warning:** Vastustaja tulee silti mukaan vasta ensimmäisen ja toisen vaiheen jälkeen. ”Aiemmin” ei tarkoita ”heti”. 10–11-vuotiaiden joukkue, joka ei vielä osaa liikettä, oppii kaksinkamppailussa vain sen, että tekniikka ei toimi.
## Yleisimmät virheet ja miten korjaat ne
Viisi virhetyyppiä kattaa lähes kaiken, mitä näet kentän laidalta. Pahin on se, jota lapset ovat harjoitelleet vuosikausia.
Yksi virhe painaa enemmän kuin kaikki muut, koska se on opetettu. Lapset oppivat jalkapallossa hyvin usein **pysäyttämään pallon kuolleeksi**, kunnes se makaa liikkumatta jalan alla, sen sijaan että he ottaisivat sen heti mukaan pelisuuntaan. Kun pelaaja on kerran sisäistänyt tämän mallin, hyvää ensimmäistä kosketusta on enää vaikea kehittää.
Sitä ei siis kannata edes aloittaa.
| Mitä näet | Mitä sen takana on | Mitä sanot tai muutat |
| -------------------------------- | ---------------------------------------------------- | --------------------------------------------------------------------- |
| Pallo pomppaa jalasta pois | Jalka on liian jäykkä, ei anna kosketuksessa periksi | Anna jalan joustaa kosketuksessa, nosta varpaita hieman |
| Pallo vierii jalan yli | Varpaat roikkuvat alaspäin | Nosta varpaat, lukitse nilkka |
| Pallo makaa kuolleena jalan alla | Kuolleeksi pysäyttäminen, opittu malli | Kiellä laukaukset suoraan syötöstä, vaadi haltuunotto yhteen suuntaan |
| Pallo viedään vastustajaa kohti | Ei tilanteen hahmottamista ennen haltuunottoa | Katso ympärillesi ennen palloa, vie pallo vastustajasta poispäin |
| Katse on liimautunut palloon | Pää pysyy alhaalla, ei jatkosuoritusta | Irrota katse kosketuksen jälkeen ja etsi seuraava reitti |
Ja kuudennen ohjeen sijasta kysymys. DFB antaa sen vastauksineen, ja se toimii lasten kanssa paremmin kuin mikään selitys:
> **”Miksi on niin tärkeää, että otat pallon mukaan juoksuusi?”**
> Ensinnäkin: vastustajan on paljon vaikeampi hyökätä palloon. Toiseksi: perässä tulevat vastustajat ehtivät paikalle liian myöhään puuttuakseen peliin.
> **Tip:** Yksityiskohta, jonka lähes kaikki ohittavat: heikompaa jalkaa tarvitaan pelissä ennen kaikkea haltuunotossa. Kaikista suorituksista, jotka ammattilaiset tekevät heikommalla jalallaan, noin 42 prosenttia on **haltuunottoja**, mikä on kaikkein suurin luokka. Heikompaa jalkaa kehitetään siis laukomisen sijasta ensimmäisessä kosketuksessa.
## Kuinka paljon saat ylipäätään ohjata?
Vähemmän kuin luulet. Näyttäminen voittaa selittämisen, kysymys voittaa käskyn, ja äänekkäin valmentaja on harvoin paras.
Tästä kaikki lähteet ovat yhtä mieltä liitosta ja ikäluokasta riippumatta: **ohjaa vähemmän.**
DFB nimeää lasten jalkapallon periaatteeksi sen, että ulkopuolelta tulevat ärsykkeet minimoidaan, jotta lapset löytävät omat ratkaisunsa. Baijerin jalkapalloliitto Saksassa velvoittaa lasten otteluita ohjaavat aikuiset neuvomaan vain pelitauoilla, ei pelin aikana. Ja eräs käytännön valmentajamuistio sanoo saman ilman minkäänlaista diplomatiaa: ei huutamista, ei taukoamatonta ohjaamista, ei karjuvia valmentajia.
Syyn DFB selitti kuivasti jo vuonna 2006: valmentajan monologeilla oikeasta toiminnasta on vain rajallinen vaikutus. Lapset pystyvät seuraamaan niitä hetken mutta eivät sisäistä niitä. Seuraavassa vastaavassa tilanteessa he palaavat vanhaan malliin.
Sen sijaan toimii kolme työkalua:
1. **Näytä, älä selitä.** Näytetty liike kertoo enemmän kuin kolme lausetta. Varsinkin ensimmäisessä kosketuksessa, jossa on kyse millimetreistä ja ajoituksesta.
2. **Pysäytyskuva.** Jäädytät tilanteen, kaikki jäävät paikoilleen, ja sitten **pelaaja** selittää, miksi hän toimi niin. Et sinä.
3. **Älä korjaa liikaa.** Lapsi pystyy toteuttamaan harjoituksessa yhden asian, ei neljää. Valitse yksi.
## Mitä luvut todella kertovat
Tekniikka ennustaa uraa paremmin kuin nopeus. Alan suosituimmalla luvulla ei kuitenkaan ole lähdettä, ja se on hyvä tietää.
Tekniikkaharjoittelulle on vahva perustelu, ja se tulee Saksan suurimmasta lahjakkuustutkimuksesta. Lähes 23 000 kaksitoistavuotiasta testattiin, ja noin yhdeksän vuotta myöhemmin katsottiin, ketkä olivat todella päässeet huipulle. Tekniset taidot ennustivat myöhempää menestystä **paremmin kuin nopeus**.
Ja nyt se osa, jota kukaan muu ei kirjoita mukaan: saman tutkimuksen **erillisellä** pallonhallintatestillä oli vain **pieni** vaikutus. Vahvempia olivat kuljetus ja tekniikan kokonaispistemäärä. Pallonhallinta ei siis ole taikajuoma. Se on rakennuspala, jonka vaikutus näkyy vasta yhdessä muun kanssa.
Kolme muuta asiaa, joissa haluan olla rehellinen, koska ne ovat lähes jokaisessa aihetta käsittelevässä artikkelissa väärin:
**Kuuluisalle pallokosketusluvulle ei ole näyttöä.** Kaikkialla lukee, että 4 vastaan 4 -pelissä pelaajalla on noin 270 pallokosketusta ja 11 vastaan 11 -pelissä vain 22. Luku on peräisin markkinaraportista, jolla ei ole alkuperäislähdettä. Todellinen tutkimustieto on hienojakoisempaa: kosketusten määrää ei kasvata pelaajamäärä vaan **pinta-ala pelaajaa kohden**.
**Eikä kosketusrajoitus ole pelkkä tekniikan säädin.** Se lisää osallistumista eli syöttöjen määrää pelaajaa kohden. Samalla se kuitenkin lisää harhasyöttöjä ja pallonmenetyksiä, sitä enemmän, mitä tiukempi rajoitus on. Alle 14-vuotiailla yhden kosketuksen rajoitus maksaa siksi enemmän kuin antaa. Lisäksi se nostaa sykettä ja laktaattia, joten se on myös kuntovaatimus. Sen, miksi tämä vie arvon harrastejalkapallon suosituimmalta tavalta vaikeuttaa harjoitusta, kerromme artikkelissa [vaikeustason kuusi säädintä](https://areacopa.com/fi/fi/blog/toimintanopeus-jalkapallossa).
**Ja näyttö tekniikkainterventioista on ohutta.** Tuskin kukaan on mitannut kunnolla, mitä muutaman viikon tekniikkaohjelma todella muuttaa pallonhallinnassa. Se ei tarkoita, ettei tekniikkaharjoittelusta olisi hyötyä. Se tarkoittaa, ettei kukaan voi vakavasti sanoa, kuinka paljon.
Pienpelit ovat silti oikea valinta, ja niin ovat yllä olevat harjoituksetkin. Vain perustelu muuttuu. Niitä ei tee oikeiksi keksitty luku vaan pienempi kenttä: pelaajaa kohden syntyy enemmän tilanteita, joissa ensimmäinen kosketus ylipäätään tapahtuu.
## Mistä huomaat, että se toimii
Kolmea asiaa voi havainnoida ilman sekuntikelloa ja mittalaitetta. Yhden niistä näet jo ennen kuin pallo on jalassa.
Tekniikkaharjoittelulla on arviointiongelma: se tuntuu aina jotenkin paremmalta. Se ei riitä. Kolmea asiaa voit seurata jokaisessa harjoituksessa hankkimatta mitään.
**Laske pään käännökset.** Valitse yksi pelaaja ja seuraa häntä kymmenen sekuntia ennen kuin hän saa pallon. Kuinka monta kertaa hän kääntää päätään? Huippupelaajat yltävät tässä ajassa noin viiteen vilkaisuun. Sinun nuoresi aloittavat nollasta tai yhdestä. Tämä on luku, joka muuttuu ensimmäisenä, kauan ennen kuin tekniikka näyttää paremmalta.
**Laske kosketukset ennen jatkosuoritusta.** Rondossa tai syöttöharjoituksessa: kuinka monta kosketusta pelaaja tarvitsee haltuunoton ja edelleen pelaamisen välillä? Kolme kosketusta on pallonmenetys hidastettuna. Kun kolmesta tulee kaksi, jokin on liikahtanut.
**Laske pallonmenetykset heti haltuunoton jälkeen.** Älä kaikkia pallonmenetyksiä, vaan ainoastaan ne, joissa pallo pomppaa ensimmäisellä kosketuksella jalasta tai jää kuolleena paikalleen. Kirjaa luku kahdessa harjoituspelissä kuuden viikon välein.
> **Warning:** Rehellinen varaus tähän: harrastetasolle ei ole vakiintunutta, viitearvoilla varustettua pallonhallintatestiä, jonka voisit mielekkäästi tehdä yksin. Saat havaintoja, et mittaustuloksia. Se on silti äärettömän paljon enemmän kuin mututuntuma, jonka varassa useimmat seurat toimivat.
## Ladattava tarkistuslista
Havainnointilomake, johon rastitat pelaajakohtaisesti, minkä viidestä virhetyypistä hän tekee, ja vieressä on aina sopiva korjaus. Lisäksi kolme harjoitusta mittoineen ja ohjausvihjeineen, rondo kolmantena vaiheena, ikäluokkajaottelu ja seurattavat asiat tulostettavana PDF-tiedostona taskuun.
## Suunnitelmasi seuraaville viikoille
Yksi sääntö, yksi ohjausvihje, kolme vaihetta. Enempää ei tarvita, jotta ensimmäinen kosketus muuttuu näkyvästi.
Aloita pienesti, muuten mitään ei tapahdu. Ota seuraavassa harjoituksessa käyttöön **yksi ainoa sääntö**: ei laukausta eikä syöttöä suoraan syötöstä, vaan pallo otetaan aina ensin mukaan. Jo tämä sääntö yksin saa kuolleeksi pysäyttämisen katoamaan, koska se tekee siitä mahdotonta.
Ota kentälle mukaan lisäksi **yksi ainoa ohjausvihje**: ”Katso ympärillesi, kun pallo on vielä syöttäjällä.” Ei sen jälkeen.
Ja rakenna sitten viikkojen mittaan kolme vaihetta. Ensin haltuunottoruutu ilman vastustajaa, kunnes liike sujuu. Sitten kaksoisneliö ja laukaus, jotta tila ja aika käyvät vähiin. Ja vasta sitten rondo, jossa kaksi puolustajaa vaanii juuri sitä hetkeä, josta on ollut kyse koko ajan.
Kun tämä on kunnossa, et huomaa sitä ensin tekniikasta vaan jostain muusta: pelaajasi kääntävät päätään ennen kuin pallo tulee. Siitä eteenpäin haltuunotto paranee lähes itsestään.
Sitä, siirtyykö se peliin, ei näytä mikään harjoitus vaan kilpailu. Turnaus on uuden ensimmäisen kosketuksen rehellisin koe, koska siellä kukaan ei säästele ketään.
[Suunnittele valmistava turnaus](https://areacopa.com/fi/tournaments/new?utm_source=agent&utm_medium=markdown&utm_campaign=ball-control-first-touch)
---
Source: https://areacopa.com/fi/blog/pallonhallinta-ensimmainen-kosketus