Voittaa vai kehittyä? Miksi motivaatioilmasto kasvattaa parempia jalkapalloilijoita

”Voititko?” Sen kysymyksen useimmat lapset kuulevat ottelun jälkeen ensimmäisenä, usein jo matkalla autolle, usein omilta vanhemmiltaan. Se kuulostaa harmittomalta. Se kuitenkin kertoo lapselle, mikä on tärkeää: tulos, ei se, minkä hän teki tänään paremmin. Kokonaisen kauden aikana näistä pienistä viesteistä kasvaa asenne. Ja tämä asenne ratkaisee nuoren pelaajan kehityksestä enemmän kuin yksikään harjoitus kentällä.

Urheilupsykologit kutsuvat tätä perusvirettä motivaatioilmastoksi. Se on näkymätön vastaus kysymykseen: millä tämä joukkue mittaa onnistumista? Tämä artikkeli näyttää, miksi tehtäväsuuntautunut ilmasto kasvattaa pitkällä aikavälillä parempia jalkapalloilijoita kuin pelkkä tulospaine. Se näyttää myös, missä iässä lapset ylipäätään alkavat vertailla itseään muihin ja millä kuudella vivulla sinä valmentajana ohjaat ilmastoa. Artikkeli on kirjoitettu 9–15-vuotiaiden valmentajille, juuri siihen vaiheeseen, jossa ulkopuolinen paine kasvaa.

Väärä ensimmäinen kysymys ottelun jälkeen

Kuvittele kaksi pukukoppia saman 2–3-tappion jälkeen. Ensimmäisessä valmentaja sanoo: ”Hävittiin, taas nukuttiin takana. Ensi viikolla tehdään tilit selviksi.” Toisessa: ”Kolme maalia omiin, selvä. Mutta näin, että avasitte pelin ensimmäistä kertaa siististi takaa. Juuri siitä jatketaan.” Kumpikin joukkue hävisi. Lapset lähtevät silti kotiin aivan eri tunnelmissa ja tulevat viikkojen ajan harjoituksiin eri asenteella.

Mittapuu, jonka valmentajana asetat, tarttuu. Lapset omaksuvat sen, ja vanhemmat vahvistavat sitä kentän laidalla. Juuri siksi tulospaine ei usein synny kentällä vaan sen vieressä. Kun puolet vanhemmista katsoo vain tilannetta tulostaululla, jokaisesta virheestä tulee katastrofi, ja lapsi aistii sen. Miten vaimennat tätä ulkopuolelta tulevaa painetta ja toimit vaativien vanhempien kanssa, kerrotaan artikkelissa hankalista vanhemmista. Ensimmäinen askel on kuitenkin sinun: minkä kysymyksen esität ensimmäisenä?

Kahdet silmälasit: kehittyä vai voittaa

Motivaatioilmaston taustalla on yksinkertainen erottelu: miten ihminen ylipäätään määrittelee olleensa ”hyvä”. Sen voi sitoa omaan kehittymiseen (tehtäväsuuntautuneisuus) tai vertailuun muiden kanssa (tulos- eli minäsuuntautuneisuus). Useimmilla lapsilla on kummatkin silmälasit, mutta se, kummat ovat useammin päässä, riippuu paljolti valmentajan luomasta ilmastosta.

Ero kuulostaa akateemiselta, mutta näkyy jokaisessa harjoituksessa hyvin konkreettisesti:

Kumpiakaan silmälaseja ei saada syntymässä. Lapset oppivat kuukausien mittaan, kummat heidän joukkueessaan pätevät, ja he oppivat sen siitä, mitä valmentaja kehuu, mistä hän rankaisee, minkä hän ohittaa ja miten hän jakaa ryhmät. Se on hyvä uutinen: jos ilmasto kerran tehdään, voit tehdä sen myös tietoisesti.

Miksi ilmasto ratkaisee eikä tulos

Miksi tämä on enemmän kuin mukava asennekysymys? Koska mittapuu vaikuttaa siihen, miten lapset pelaavat ratkaisevalla sekunnilla. Virhettä pelkäävä valitsee varman syötön taaksepäin rohkean kuljetuksen sijaan. Vuosien mittaan tästä varman valinnasta kasvaa pelaajatyyppi, joka ei ota riskejä. Virheen pelko ei myöskään synny lapsessa itsestään, vaan sen tekee ympäristö. Valmentajat, jotka korostavat ennen kaikkea tuloksia ja vertailua ja rankaisevat virheistä, luovat juuri sen epäonnistumisen pelon, joka ajaa lapset välttelemään. Lapset taas, jotka saavat mitata onnistumista omalla kehittymisellään, pysyvät mukana omasta halustaan, koska kehittyminen on jo itsessään palkinto.

Tunnettu esimerkki ilmastosta, joka nojaa turvallisuuteen ja rohkeuteen eikä pelkoon, on Jürgen Klopp. Häntä on koko uransa ajan pidetty vähemmän taktiikan viilaajana ja enemmän valmentajana, joka rakentaa suhteen pelaajiinsa ja antaa heille tunteen, että virheitä saa tehdä, kunhan pelaa täydellä panoksella. Kun hänet esiteltiin Liverpoolissa, hän halusi tehdä epäilijöistä uskojia. Juuri tätä on tehtävä- ja mentaliteetti-ilmasto: kyse on kehityksestä ja asenteesta, ei yhdestä tuloksesta.

Vastakohta ei tarvitse nimeä, koska jokainen tuntee sen: puhdas tulosvalmentaja, joka katsoo vain sarjataulukkoa. Jokaisen tappion jälkeen hän etsii syyllistä, ja heikoimman pelaajan hän jättää vaihtoon heti, kun ottelu käy tiukaksi. Aikuisten jalkapallossa se voi tuoda pisteitä lyhyellä aikavälillä. Lasten ja nuorten jalkapallossa se tuottaa arkoja pelaajia ja lopettajia. Ero ei ole siinä, haluaako valmentaja voittaa (sitä haluavat molemmat), vaan siinä, mihin hän arjessa sitoo onnistumisen.

Milloin lapset alkavat vertailla itseään muihin

Motivaatioilmasto vaikuttaa joka iässä, mutta ei aina samalla tavalla. Nuoremmat lapset eivät yksinkertaisesti ole vielä siinä kehitysvaiheessa, jossa itseä verrataan pysyvästi muihin. Seitsenvuotias, joka pomputtelee palloa kymmenen kertaa, on ylpeä siksi, että ennen hän pääsi vain viiteen, ei siksi, että joku toinen pääsee vain kahdeksaan. Tässä iässä onnistuminen kytkeytyy lähes itsestään omaan kehittymiseen.

Noin 10–12-vuotiaana tämä muuttuu. Lapsille kehittyy vakaa ymmärrys siitä, että taito on suhteellista, eli voi olla ”parempi kuin” tai ”huonompi kuin” joku toinen. Siitä lähtien he vertailevat itseään muihin oma-aloitteisesti, ja vertailu voi alkaa peittää alleen oman motivaation. Ikävää on, että juuri tähän ikkunaan osuu myös ulkopuolinen paine: lahjakkaimpia aletaan seuloa ja seuranvaihdoista puhutaan. Saksassa, jonne tämä artikkeli alun perin kirjoitettiin, sarjataulukoita pidetään 12-vuotiaista alkaen. Palloliiton Kaikki Pelaa -sääntöjen mukaan lasten jalkapallossa eli 11-vuotiailla ja nuoremmilla ei lasketa sarjapisteitä eikä julkaista sarjataulukoita; 9-vuotiaille ja nuoremmille sääntö on sitova, ja 10-vuotiaista alkaen yksittäisessä turnauksessa voidaan pelata sijoituksista. Säännöt suojaavat siis jonkin matkaa, mutta kentän laidalta tuleva paine ei katoa. Tämä on se hetki, jolloin tietoisesti tehtäväsuuntautunut ilmasto suojaa eniten.

Käytännössä tämä tarkoittaa porrastusta:

• 9–11-vuotiaat: Määrittele onnistuminen lähes yksinomaan oman kehittymisen kautta. Tuloksilla ei ole juuri merkitystä, ja jokaisen lapsen pitää lähteä kotiin tunteella, että oppi tänään jotain uutta.
• 12–13-vuotiaat: Vertailu tulee, mutta sinä pidät mittapuun tietoisesti kehityksessä. Sarjataulukon, jos sellainen on, voit panna merkille, mutta älä tee siitä puheenaihetta numero yksi.
• 14–15-vuotiaat: Kilpailusta tulee todellista, ja niin saa ollakin. Yksilön kehittyminen pysyy silti punaisena lankana, muuten menetät juuri ne myöhään kehittyvät, joiden aika on vasta tulossa. Miksi juuri heidät usein menetetään, kertoo opas lahjakkuuden kehittämisestä juniorijalkapallossa.

Motivaatioilmastosi kuusi vipua

”Ilmaston luominen” kuulostaa epämääräiseltä, mutta on yllättävän käsin kosketeltavaa. Liikuntapedagogit ovat koonneet ratkaisevat vivut muistisanaksi TARGET, joka tulee englannin kuudesta osa-alueesta Task, Authority, Recognition, Grouping, Evaluation ja Timing. Suomeksi: tehtävä, autonomia, tunnustus, ryhmät, arviointi ja aika. Jokainen vipu on päätös, jonka teet jokaisessa harjoituksessa, tietoisesti tai tiedostamatta.

Nopeimmin vaikuttaa tunnustus, koska käytät sitä vipua harjoituksen joka minuutilla. Kuuntele viikon ajan tietoisesti, mitä kehut ääneen. Jos 90 prosenttia huudoistasi koskee maaleja ja voittoja, lähetät selvän tulosviestin, saarnasitpa muuten mitä tahansa. Siirrä puolet kehuistasi yrittämiseen, rohkeisiin päätöksiin ja siisteihin ratkaisuihin. Miten saat tämän mukaan puheisiin ja puoliajalle sortumatta fraaseihin, kertoo opas pukukoppipuheesta juniorijalkapallossa.

”Mutta mehän haluamme voittaa”

Kunnianhimoisten valmentajien yleisin vastaväite kuuluu: ”Hyvä on, mutta me pelaamme pisteistä ja haluamme nousta ylemmälle tasolle.” Aiheellinen huomio. Tehtäväilmasto ei nimenomaan ole voitontahdon vastakohta. Se on vain toinen tie samaan paikkaan. Joka viikko hieman kehittyvä joukkue voittaa ajan mittaan myös enemmän otteluita, mutta kehityksen seurauksena eikä ainoana mittarina.

Ero näkyy selvimmin tappiossa. Tulossuuntautunut joukkue, joka häviää 0–4, on murtunut, koska sen ainoa tavoite jäi saavuttamatta. Tehtäväsuuntautunut joukkue ottaa samasta ottelusta mukaansa kolme asiaa, jotka sujuvat ensi viikolla paremmin. Kauden mittaan siitä syntyy ero joukkueen, joka luovuttaa mielessään kolmannen vaikean ottelun jälkeen, ja joukkueen, joka jaksaa jatkaa, välille.

Konkreettisesti ”kilpailu ilman tulospainetta” tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jokainen saa reilusti peliaikaa, myös heikoin, koska kehitystä tapahtuu vain peliminuuteilla. Miten toteutat tämän siististi ja selität sen vanhemmille, kerrotaan oppaassa peliajan jakamisesta tasapuolisesti. Juuri tämä käytäntö on elettyä tehtäväilmastoa: se kertoo jokaiselle lapselle, että hän kuuluu joukkoon ja saa kehittyä ottelun tilanteesta riippumatta.

Missään tätä ei koetella niin kuin turnauksessa. Yhteen päivään kasautuu tuloksia, sarjataulukoita ja pudotuspelejä, ja kiusaus pelata vain pokaalista on suurimmillaan. Juuri tässä ilmastosi näkyy: päästätkö kolmannessakin lohko-ottelussa jokaisen kentälle vai jätätkö heikommat vaihtoon heti, kun ottelu käy tiukaksi.

Itsearviointi seuraavaa harjoitusta varten

Motivaatioilmastoa ei käännetä yhdellä palavalla puheella vaan monella pienellä päätöksellä viikkojen aikana. Kolme niistä voit toteuttaa jo seuraavassa harjoituksessa:

1. Laske kehusi. Kuuntele yhden harjoituksen ajan, mistä huudat. Siirrä puolet pois maaleista kohti yrittämistä ja rohkeita päätöksiä.
2. Vaihda ensimmäinen kysymys. Seuraavan ottelun jälkeen et kysy ”Voititteko?” vaan ”Minkä teitte tänään paremmin kuin viime viikolla?”.
3. Rakenna mukaan valinta. Anna lasten päättää yhdessä harjoituksessa jotain itse. Pieni annos autonomiaa riittää herättämään vastuun.

Jos haluat arvioida omaa ilmastoasi rehellisesti, käy läpi alempana oleva itsearviointi: kaksi tai kolme kyllä vai ei -kysymystä jokaisesta kuudesta TARGET-vivusta. Jos rastitat rehellisesti useamman kuin kourallisen ”ei”-vastauksia, tiedät heti, missä seuraava vipu on.

Tämän ilmaston voit rakentaa jo turnauksen suunnitteluun. Otteluohjelma, joka takaa jokaiselle joukkueelle reilun peliajan ja rauhallisen päivän kulun, ottaa tulospaineen pois jo ennen kuin päivä alkaa.

Itsearviointi ladattavaksi

Kuusi TARGET-vipua tulostettavana itsearviointina harjoituksiisi: kaksi tai kolme kyllä vai ei -kysymystä tehtävästä, autonomiasta, tunnustuksesta, ryhmistä, arvioinnista ja ajasta sekä tilaa kolmelle välittömälle toimenpiteelle.

Lue lisää AreaCopassa

• Hankalat vanhemmat juniorijalkapallossa: näin vaimennat kentän laidalta tulevaa tulospainetta.
• Pukukoppipuhe juniorijalkapallossa: mitä sanot pukukopissa ilman fraaseja.
• Lahjakkuuden kehittäminen juniorijalkapallossa: miksi myöhään kehittyvät tarvitsevat kehitystä tukevan ilmaston.
• Peliajan jakaminen tasapuolisesti: reilu peliaika elettynä tehtäväilmastona.