Kuvittele aivan tavallinen tilanne. Pelaajasi seisoo keskialueella, syöttö on matkalla, ja hänen selkänsä takana oleva vastustaja lähtee spurttiin. Ei siksi, että hän ehtisi palloon. Vaan siksi, että hän odottaa pallon pomppaavan jalasta.
Se ei ole sattumaa. Puolustajien valmennusmateriaaleissa, esimerkiksi Sheffieldin yliopiston pelin periaatteita käsittelevässä väitöskirjassa ja Saksan jalkapalloliiton (DFB) vuoden 2018 valmentajakongressin dokumentaatiossa, huono ensimmäinen kosketus on oma laukaisijansa: vastustajan tekniikkavirhettä ei odoteta, se ennakoidaan. Vastustaja on opetettu jahtaamaan juuri sitä hetkeä, josta tämä artikkeli kertoo.
Moni pitää pallonhallintaa ahkeruustehtävänä, joka hoituu parilla kartiolla. Todellisuudessa ensimmäinen kosketus on juuri se hetki, jota vastustaja tietoisesti vaanii.
Tämä opas näyttää, miksi ensimmäinen kosketus alkaa ennen kuin pallo on perillä. Se rakentaa kolme vaihetta vastustajan paineeseen asti, kertoo, mitä missäkin iässä harjoitellaan, ja nimeää virheet, jotka voit oikeasti korjata kentän laidalta.
Kuinka vähän aikaa pallon kanssa jää
Saksan jalkapalloliitto (DFB) kirjoitti jo vuonna 2006 lauseen, jota harva ottaa vieläkään tosissaan: aiemmin opetettu ”pysäytä, katso, pelaa” on aikoja sitten vanhentunut. Nykyään hyökkääjän on saatava pallo hallintaansa sekunnin murto-osissa ja ahtaassa tilassa, kun vastustajat häiritsevät aktiivisesti.
Silloin se kuulosti retoriikalta. Luvun tähän välittää Hans-Dieter Hermann, Saksan maajoukkueen psykologi: keskimääräinen pallonhallinta-aika suoritusta kohden oli vuoden 2006 MM-kisoissa 2,9 sekuntia ja vuoden 2014 MM-kisoissa 0,9 sekuntia. Julkaistua mittausta, jonka menetelmä olisi kuvattu, emme ole löytäneet. Luvut ovat peräisin tietokirjasta ja sitä lainaavasta väitöskirjasta.
Kolme sekuntia riitti aikanaan siihen, että pelaaja otti pallon haltuun, nosti päänsä, katsoi ympärilleen ja päätti vasta sitten. Yksi sekunti ei riitä. Sekunnissa ehtii tapahtua ensimmäinen kosketus, ja silloin ratkaisu on jo tehty. Se, joka alkaa ajatella vasta haltuunoton jälkeen, on myöhässä.
Harjoittelusi kannalta tämä tarkoittaa jotain epämukavaa. Ajattele perinteistä harjoitusta: lapsi ottaa pallon kaikessa rauhassa haltuun, hallitsee sen, nostaa katseensa ja syöttää. Sellaista tilannetta ei pelissä enää ole.
Pallonhallinta alkaa ennen kuin pallo on perillä
Nyt tulee lause, joka ärsyttää useimpia valmentajia. Horst Wein, yksi junioreiden jalkapallokoulutuksen vaikutusvaltaisimmista kouluttajista, kirjoittaa: yli puolet pallonmenetyksistä johtuu havainnointi- tai päätöksentekovirheistä, ei liikesuorituksesta. Tutkimusta hän ei tähän mainitse, emmekä mekään ole löytäneet analyysia, jossa olisi tällainen jako. Ajatuksen herättäjänä lause toimii silti.
Pallo pomppaa pois, ja kaikki katsovat jalkaa. Virhe oli kuitenkin tapahtunut jo kaksi sekuntia aiemmin.
Sitä, miten pelaajat hahmottavat tilanteen ennen haltuunottoa, on tutkinut ennen kaikkea norjalainen tutkija Geir Jordet. Huippupelaajat kääntävät jatkuvasti päätään ennen kuin pallo saapuu. Keskikenttäpelaaja vilkaisee ympärilleen Jordetin aineiston mukaan, jonka eräs italialainen valmentajatutkielma toistaa, keskimäärin 0,53 kertaa sekunnissa. Kymmenen sekunnin aikana ennen pallon saamista hän siis katsoo ympärilleen noin viisi kertaa. Xavilla luku oli Jordetin oman ilmoituksen mukaan 0,83 kertaa sekunnissa, eli noin puolitoista kertaa niin usein kuin keskimäärin.
Ratkaisevaa ei kuitenkaan ole vain määrä vaan myös ajoitus. Italialainen valmentajatutkielma näyttää sen esimerkillä Jordetin analyyseista: se, joka katsoo ympärilleen juuri sillä hetkellä, kun syöttö lähtee, kadottaa pallon näkyvistään ja aiheuttaa haltuunottovirheen. Parempi on katsoa ympärilleen, kun pallo on vielä syöttäjällä. Silloin pelaaja tietää jo ennen pallon saapumista, mihin ensimmäisen kosketuksen on mentävä.
Tästä näkyy myös, miksi pelkkää jalkaa korjaava valmentaja hoitaa oiretta. Tekniikka ratkaisee, jääkö pallo siististi haltuun. Havainnointi ratkaisee, voiko se ylipäätään päätyä oikeaan paikkaan.
Kuljetus vai pallonhallinta? Ero yhdessä lauseessa
Moni valmentaja niputtaa nämä yhteen, ja virhe on ymmärrettävä, koska kumpikin on ”jotenkin tekniikkaa pallon kanssa”. Jalkapalloliitot erottavat ne hyvin tarkasti, ja vilkaisu ohjausvihjeisiin näyttää heti, miksi.
Kuljetuksessa ohje kuuluu: pidä pallo lähellä, jokaisella askeleella kosketus, mahdollisimman monta kosketusta. Pallonhallinnassa se kuuluu: vie pallo jo ensimmäisellä kosketuksella haluttuun suuntaan, eli mahdollisimman vähän kosketuksia.
Tästä syntyy kaava, joka on helppo muistaa:
Kuljetus tarkoittaa: pallo on jo minulla ja haluan paljon kosketuksia. Pallonhallinta tarkoittaa: pallo on tulossa ja haluan mahdollisimman vähän kosketuksia.
Sveitsin jalkapalloliiton tekniikkakonsepti, joka on painettu liiton tytöille suunnattuun Kick Start -ohjelmaan, asettaa grafiikassaan ensimmäisen kosketuksen kaiken muun edelle. Sen jälkeen peli jatkuu joko suoraan syöttönä, laukauksena tai pääpelinä, tai ei suoraan, kuljetuksena, syöttönä tai laukauksena. Tekstissä todetaan: jokainen tekninen suoritus alkaa ensimmäisestä kosketuksesta, ja se ratkaisee usein onnistumisen tai epäonnistumisen.
Tämä artikkeli käsittelee tätä ensimmäistä kosketusta. Jos haluat työstää sen jälkeistä kuljetusta, sopivat harjoitukset löytyvät artikkelista kuljetusharjoitukset 9-, 10- ja 11-vuotiaille.
Kaksi pintaa, joilla on lasten jalkapallossa merkitystä
Liikkeellä on kaavioita, joissa on kuusi tai seitsemän kosketuspintaa. Lapsille ja nuorille se on liikaa. Niin kauan kuin pallot tulevat maata pitkin, tarvitset kaksi.
Sisäsyrjä. Pelaaja ottaa pallon haltuun aivan tukijalan vierestä. Ensimmäisessä kosketuksessa jalka antaa hieman periksi, jotta pallo ei kimpoa pois. Varpaita hän nostaa hieman, muuten pallo vierii jalan yli tai pomppaa ylös. Ja tärkein asia: hän vie pallon vastustajasta poispäin vapaaseen tilaan eikä vain pysäytä sitä.
Ulkosyrjä. Pelaaja vie pallon sivulle, tukijalasta poispäin. Sitä varten hän kääntää jalkaterän sisäänpäin niin, että varpaat osoittavat ylös. Tämän tavan hän yhdistää hyvin vartaloharhautukseen, koska vartalo kallistuu joka tapauksessa jo uuteen suuntaan.
Lisäksi on kolme vihjettä, jotka koskevat kumpaakin pintaa ja jotka Sveitsin liitto muotoilee näin:
- Ole päkiöillä, jotta pystyt toimimaan nopeasti.
- Jännitä vartalo ajoissa, älä vasta kosketuksen hetkellä.
- Ota pallo mukaan yhtenä sulavana liikkeenä, älä kahdessa osassa.
3 vaihetta vastustajan paineeseen
DFB:n tekniikkavihko vuodelta 2006 antaa tähän selkeän järjestyksen. Pelaaja oppii ensin liikkeen. Sitten hän sovittaa sen tilaan ja aikaan. Ja vasta lopuksi hän suojaa sen vastustajalta. DFB muotoilee tämän harjoitusten valinnan järjestykseksi: ilman vastustajaa, sitten vastustajan kanssa ylivoimalla ja lopuksi pelimuodossa.
Virhe, jonka lähes jokainen tekee, on toisen vaiheen ohittaminen. Kymmenen minuuttia syöttelyä pareittain ja sen jälkeen suoraan loppupeliin. Silta puuttuu.
Vaihe 1: Liike ilman vastustajaa
Pallo tulee, ja ensimmäinen kosketus lähtee ennalta sovittuun suuntaan. Ei vastustajaa, ei aikapainetta, mutta selkeä tehtävä. DFB käyttää tähän keskelle merkittyä pientä aluetta, johon pelaaja juoksee.
Harjoitus 1: Haltuunottoruutu
Kaksi lähtökartiota vastakkain, niiden välissä 3 × 3 metrin ruutu. Pelaaja juoksee ruutuun, pyytää syötön huudolla ja vie sen yhdellä liikkeellä eteenpäin vastakkaiselle kartiolle.
Saksan jalkapalloliiton (DFB) 10–11-vuotiaiden harjoituksen mukaan.
Ohjausvihjeet ovat tässä tärkeämpiä kuin itse harjoitus:
- Ota ruutuun juostessasi katsekontakti syöttäjään ja pyydä syöttö ajoissa huudolla.
- Ota syöttö mahdollisimman suoraan mukaan sovittuun liikesuuntaan.
- Irrota katse pallosta haltuunoton jälkeen, hahmota tilanne ja väistä vastaan tuleva pelaaja.
Harjoituskokoelmansa lasten jalkapalloa käsittelevässä osassa Sveitsin liitto rakentaa harjoitukset saman kolmen askeleen varaan: vapaa aloitus, harjoittelu, kilpailu. Ensin lapset saavat kokeilla, sitten suoritusta hiotaan, ja lopuksi siitä tehdään kisa. Se ei vie sinulta lisäaikaa, se vain järjestää ne minuutit, jotka sinulla joka tapauksessa on.
Vaihe 2: Tila ja aika
Nyt mukaan tulee paine, mutta ei vielä vastustajaa. Pelaajan on otettava pallo haltuun liikkeessä, ja seuraava suoritus odottaa jo. Juuri tämä silta puuttuu useimmista harjoituksista.
Harjoitus 2: Kaksoisneliö
Ulompi alue 20 × 20 metriä, sisempi 10 × 10. Sisemmässä neliössä syötetään vastapäivään. Syötön jälkeen pelaaja pyytää heti syötön ulommalta kartiolta ja ottaa pallon haltuun ja mukaan kohti tätä kartiota.
Saksan jalkapalloliiton (DFB) 14–15-vuotiaiden harjoituksen mukaan.
Harjoitus on niin hyvä siksi, että pelaajalla ei ole syöttönsä jälkeen lainkaan taukoa. Hänen on heti tarjottava itseään uudelleen, heti havainnoitava uudelleen ja heti käsiteltävä pallo uudelleen. Helpota alkua pelaamalla sisemmässä neliössä vain yhdellä pallolla, jotta lapset ymmärtävät juoksu- ja syöttölinjat.
Kun haluat lisätä painetta, liitä perään laukaus. Tähän kuuluu sääntö, joka tiivistää koko artikkelin: laukaukset suoraan syötöstä on kielletty. Haltuunotto liikkeeseen on pakotettava joka kerta.
Harjoitus 3: Haltuunotto ja laukaus
Alue 35 × 20 metriä. Pelaaja kiertää kaksi sisempää kartiota, pyytää syötön ja vie sen mukanaan viimeistelyyn. Syöttö pelataan viistosti juoksulinjalle, maalin suuntaan.
Saksan jalkapalloliiton (DFB) 14–15-vuotiaiden harjoituksen mukaan.
Kiellon syy on yksinkertainen: valtaosa maaleista tehdään rangaistusalueella, ja siellä kovassa ajan ja vastustajan paineessa. Hyökkääjän on päästävä siellä viimeistelyyn muutamalla kosketuksella. Ensimmäisen kosketuksen on siis suuntauduttava liikkeeseen, jotta toinen voi jo olla laukaus. Juuri sitä tämä harjoitus opettaa.
Vaihe 3: Vastustajaa vastaan
Vasta nyt oikea vastustaja saa häiritä. DFB rakentaa tähän tarkoituksella ylivoiman hyökkääjille, jotta tekniikka ei romahda heti: 3 vastaan 1, 4 vastaan 2 ja vasta myöhemmin vapaa pelimuoto.
Harjoitus 4: Rondo 4 vastaan 2
Neljä pelaajaa ulkona, kaksi puolustajaa keskellä. Ylivoima suojaa tekniikkaa. Ensimmäinen kosketus ratkaisee, onko seuraava syöttö ylipäätään mahdollinen.
Perinteinen ylivoimaharjoitus, tässä tekniikan etenemisen kolmantena vaiheena.
Jos tarvitset tähän kohtaan lisää muunnelmia, löydät niitä artikkelista rondomuunnelmat alkulämmittelyyn. Ja jos käytössäsi on vain puolikas kenttä tai pieni sali, vaiheet toimivat sielläkin: harjoittelu pienessä tilassa.
Ahdasta tilaa pidetään muuten ensimmäisen kosketuksen luonnollisena kouluna, ja siksi futsalia suositellaan niin usein. Näyttöä on ennen kaikkea pallon fysiikasta: kahden metrin korkeudelta pudotettu futsalpallo pomppaa takaisin vain 50–65 senttimetriä, selvästi vähemmän kuin tavallinen pallo. Sitä, siirtyykö hyöty suoraan jalkapalloon, on sen sijaan tuskin tutkittu. Lisää aiheesta: futsalopas jalkapallovalmentajille.
Mitä missäkin iässä harjoitellaan
Taulukon jaottelu seuraa Saksan jalkapalloliiton harjoitusmateriaaleja; ikäluokat on merkitty suomalaiseen tapaan.
| Ikäluokka | Pallonhallinnan painopiste | Konkreettinen tehtävä |
|---|---|---|
| 6–9-vuotiaat | Pallotuntuma määrän kautta | Jokaisella lapsella oma pallo, paljon kosketuksia, matala syöttö pallon luovutuksena |
| 10–11-vuotiaat | Haltuunotto ja vienti kohti tavoitetta | Haltuunottoruutu, ensimmäiset korkeat pallot heitettynä tai maalivahdin avauspotkusta, ensimmäiset kaksinkamppailut haltuunoton jälkeen |
| 12–13-vuotiaat | Tekniikan vakiinnuttaminen | Syöttösarjat, pallonhallinta aikapaineessa, huolellinen toisto |
| 14–15-vuotiaat | Hallinta paineen alla | Yhden kosketuksen peli kielletty, haltuunotto liikkeeseen pakollinen, kova tempo |
Kiinnostavaksi asia muuttuu, kun kaksi DFB:n asiakirjaa asetetaan rinnakkain. Lahjakkuusohjelmaa varten tehty tekniikkavihko vuodelta 2006 suositteli pallonhallinnan tekniikoiden vakiinnuttamista 12–13-vuotiaista alkaen niin, että tarkkuutta, tempoa ja vastustajan painetta lisätään vaihe vaiheelta. Harjoitus 10–11-vuotiaille yhdistää pallonhallinnan jo kaksinkamppailuun: haltuunotto ja heti 1 vastaan 1.
Vastustajan paine kuuluu siis mukaan jo 10–11-vuotiailla. Sinulle se tarkoittaa: jos 10–11-vuotiaillasi ei ole haltuunoton jälkeen vielä koskaan ollut vastustajaa selän takana, heiltä puuttuu rakennuspala, jonka DFB nimenomaisesti sisällyttää harjoitteluun.
Yleisimmät virheet ja miten korjaat ne
Yksi virhe painaa enemmän kuin kaikki muut, koska se on opetettu. Lapset oppivat jalkapallossa hyvin usein pysäyttämään pallon kuolleeksi, kunnes se makaa liikkumatta jalan alla, sen sijaan että he ottaisivat sen heti mukaan pelisuuntaan. Kun pelaaja on kerran sisäistänyt tämän mallin, hyvää ensimmäistä kosketusta on enää vaikea kehittää.
Sitä ei siis kannata edes aloittaa.
| Mitä näet | Mitä sen takana on | Mitä sanot tai muutat |
|---|---|---|
| Pallo pomppaa jalasta pois | Jalka on liian jäykkä, ei anna kosketuksessa periksi | Anna jalan joustaa kosketuksessa, nosta varpaita hieman |
| Pallo vierii jalan yli | Varpaat roikkuvat alaspäin | Nosta varpaat, lukitse nilkka |
| Pallo makaa kuolleena jalan alla | Kuolleeksi pysäyttäminen, opittu malli | Kiellä laukaukset suoraan syötöstä, vaadi haltuunotto yhteen suuntaan |
| Pallo viedään vastustajaa kohti | Ei tilanteen hahmottamista ennen haltuunottoa | Katso ympärillesi ennen palloa, vie pallo vastustajasta poispäin |
| Katse on liimautunut palloon | Pää pysyy alhaalla, ei jatkosuoritusta | Irrota katse kosketuksen jälkeen ja etsi seuraava reitti |
Ja kuudennen ohjeen sijasta kysymys. DFB antaa sen vastauksineen, ja se toimii lasten kanssa paremmin kuin mikään selitys:
”Miksi on niin tärkeää, että otat pallon mukaan juoksuusi?” Ensinnäkin: vastustajan on paljon vaikeampi hyökätä palloon. Toiseksi: perässä tulevat vastustajat ehtivät paikalle liian myöhään puuttuakseen peliin.
Kuinka paljon saat ylipäätään ohjata?
Yhdestä asiasta lähteet ovat pitkälti yhtä mieltä liitosta ja ikäluokasta riippumatta: puhu vähemmän, korjaa täsmällisemmin.
DFB:n nuorisosäännöt nimeävät 6–9-vuotiaiden otteluiden periaatteeksi, että ”ohjaaminen ja ulkopuolelta tulevat ärsykkeet” minimoidaan. Baijerin jalkapalloliitto Saksassa velvoittaa lasten otteluita ohjaavat aikuiset neuvomaan vain pelitauoilla, ei pelin aikana. Ja eräs käytännön valmentajamuistio sanoo saman ilman minkäänlaista diplomatiaa: ei huutamista, ei taukoamatonta ohjaamista, ei karjuvia valmentajia.
Syyn DFB selitti kuivasti jo vuonna 2006: valmentajan monologeilla oikeasta toiminnasta on vain rajallinen vaikutus. Lapset pystyvät seuraamaan niitä hetken mutta eivät sisäistä niitä. Seuraavassa vastaavassa tilanteessa he palaavat vanhaan malliin.
Sen sijaan toimii kolme työkalua:
- Näytä, älä selitä. Näytetty liike kertoo enemmän kuin kolme lausetta. Varsinkin ensimmäisessä kosketuksessa, jossa on kyse millimetreistä ja ajoituksesta.
- Pysäytyskuva. Jäädytät tilanteen, kaikki jäävät paikoilleen, ja sitten pelaaja selittää, miksi hän toimi niin. Et sinä.
- Älä korjaa liikaa. Lapsi pystyy toteuttamaan harjoituksessa yhden asian, ei neljää. Valitse yksi.
Mitä luvut todella kertovat
Tekniikkaharjoittelulle on vahva perustelu, ja se tulee yhdestä DFB:n lahjakkuusohjelmaa koskevista suurista tutkimuksista. Yli 14 000 lahjakkuusohjelman pelaajaa testattiin noin kaksitoistavuotiaina, ja noin yhdeksän vuotta myöhemmin katsottiin, ketkä olivat todella päässeet huipulle (Höner, Leyhr ja Kelava, 2017). Tekniset taidot ennustivat myöhempää menestystä paremmin kuin nopeus.
Ja nyt se osa, jota tuskin kukaan muu kirjoittaa mukaan: jatkoanalyysissa, joka tarkasteli pääsyä U17-valintoihin, erillisellä pallonhallintatestillä oli vain pieni vaikutus, yhtä pieni kuin pikajuoksulla ja ketteryydellä. Vahvempia olivat kuljetus ja tekniikan kokonaispistemäärä (Höner ja kumppanit, 2019). Pallonhallinta ei siis ole taikajuoma. Se on rakennuspala, jonka vaikutus näkyy vasta yhdessä muun kanssa.
Kolme muuta asiaa, joissa haluan olla rehellinen, koska ne ovat lähes jokaisessa aihetta käsittelevässä artikkelissa väärin:
Kuuluisalle pallokosketusluvulle ei ole näyttöä. Kaikkialla lukee, että 4 vastaan 4 -pelissä pelaajalla on noin 270 pallokosketusta ja 11 vastaan 11 -pelissä vain 22. Luku on peräisin markkinaraportista, jolla ei ole alkuperäislähdettä. Todellinen tutkimustieto on hienojakoisempaa: eräs katsausartikkeli toteaa, että pienemmät kentät pakottavat useampiin pallokosketuksiin, haltuunottoihin ja kuljetuksiin, mutta huomauttaa, etteivät tutkimukset ole yhdenmukaisia (Michailidis, 2013).
Eikä kosketusrajoitus ole pelkkä tekniikan säädin. Se lisää syöttöjen määrää, mutta myös harhasyöttöjen määrää. Yhden kosketuksen rajoitus tuo enemmän osallistumista, mutta myös enemmän virheitä ja pallonmenetyksiä (Rumpf ja kumppanit, 2025). Coutinhon ja kumppaneiden (2022) junioritutkimuksessa epäonnistuneita suorituksia oli kaikkiaan enemmän, onnistuneita syöttöjä sen sijaan enemmän vain yksittäisissä ikäluokissa: pelaajilta siis epäonnistuu enemmän, ja se, onnistuuko heiltä myös enemmän, vaihtelee ikäluokittain. Samat tutkijat neuvovat sallimaan noin U13-ikään asti mieluummin kaksi kosketusta, koska nuoremmat pelaajat pärjäävät yhdellä ilmeisesti huonommin; kiinteää ikärajaa siitä ei kuitenkaan seuraa. Aikuisilla kosketusrajoitus nostaa Rumpfin ja kumppaneiden mukaan lisäksi sykettä ja sprinttien määrää, joten siellä se on myös kuntovaatimus; lapsilla ja nuorilla kuva on epäyhtenäinen. Mitä tämä tarkoittaa harrastejalkapallon suosituimmalle tavalle vaikeuttaa harjoitusta, kerromme artikkelissa vaikeustason kuusi säädintä.
Ja näyttö tekniikkainterventioista on ohutta. Tuskin kukaan on mitannut kunnolla, mitä muutaman viikon tekniikkaohjelma todella muuttaa pallonhallinnassa; jopa pienpeleistä eräs meta-analyysi löysi tekniikkaan kohdistuvista vaikutuksista vain kuusi tutkimusta, joiden tulokset hajosivat voimakkaasti (Clemente ja kumppanit, 2021). Se ei tarkoita, ettei tekniikkaharjoittelusta olisi hyötyä. Se tarkoittaa, ettei kukaan voi vakavasti sanoa, kuinka paljon.
Pienpelit ovat silti oikea valinta, ja niin ovat yllä olevat harjoituksetkin. Vain perustelu muuttuu. Niitä ei tee oikeiksi näytötön luku vaan pienempi kenttä: pelaajaa kohden syntyy enemmän tilanteita, joissa ensimmäinen kosketus ylipäätään tapahtuu.
Mistä huomaat, että se toimii
Tekniikkaharjoittelulla on arviointiongelma: se tuntuu aina jotenkin paremmalta. Se ei riitä. Kolmea asiaa voit seurata jokaisessa harjoituksessa hankkimatta mitään.
Laske pään käännökset. Valitse yksi pelaaja ja seuraa häntä kymmenen sekuntia ennen kuin hän saa pallon. Kuinka monta kertaa hän kääntää päätään? Huippupelaajat yltävät tässä ajassa noin viiteen vilkaisuun. Moni junioripelaaja yltää aluksi selvästi harvempaan. Tämä on luku, joka muuttuu ensimmäisenä, kauan ennen kuin tekniikka näyttää paremmalta.
Laske kosketukset ennen jatkosuoritusta. Rondossa tai syöttöharjoituksessa: kuinka monta kosketusta pelaaja tarvitsee haltuunoton ja edelleen pelaamisen välillä? Kolme kosketusta on pallonmenetys hidastettuna. Kun kolmesta tulee kaksi, jokin on liikahtanut.
Laske pallonmenetykset heti haltuunoton jälkeen. Älä kaikkia pallonmenetyksiä, vaan ainoastaan ne, joissa pallo pomppaa ensimmäisellä kosketuksella jalasta tai jää kuolleena paikalleen. Kirjaa luku kahdessa harjoituspelissä kuuden viikon välein.
Ladattava tarkistuslista
Havainnointilomake, johon rastitat pelaajakohtaisesti, minkä viidestä virhetyypistä hän tekee, ja vieressä on aina sopiva korjaus. Lisäksi kolme harjoitusta mittoineen ja ohjausvihjeineen, rondo kolmantena vaiheena, ikäluokkajaottelu ja seurattavat asiat tulostettavana PDF-tiedostona taskuun.
Ball Control: Receiving and the First TouchObservation sheet, error patterns and 3 steps to playing under pressureLataa PDFSuunnitelmasi seuraaville viikoille
Aloita pienesti, muuten mitään ei tapahdu. Ota seuraavassa harjoituksessa käyttöön yksi ainoa sääntö: ei laukausta eikä syöttöä suoraan syötöstä, vaan pallo otetaan aina ensin mukaan. Jo tämä sääntö yksin saa kuolleeksi pysäyttämisen katoamaan, koska se tekee siitä mahdotonta.
Ota kentälle mukaan lisäksi yksi ainoa ohjausvihje: ”Katso ympärillesi, kun pallo on vielä syöttäjällä.” Ei vasta, kun se on matkalla.
Ja rakenna sitten viikkojen mittaan kolme vaihetta. Ensin haltuunottoruutu ilman vastustajaa, kunnes liike sujuu. Sitten kaksoisneliö ja laukaus, jotta tila ja aika käyvät vähiin. Ja vasta sitten rondo, jossa kaksi puolustajaa vaanii juuri sitä hetkeä, josta on ollut kyse koko ajan.
Kun tämä on kunnossa, et huomaa sitä ensin tekniikasta vaan jostain muusta: pelaajasi kääntävät päätään ennen kuin pallo tulee. Siitä eteenpäin haltuunotto paranee lähes itsestään.
Sitä, siirtyykö se peliin, ei näytä mikään harjoitus vaan kilpailu. Turnaus on uuden ensimmäisen kosketuksen rehellisin koe, koska siellä kukaan ei säästele ketään.
Suunnittele valmistava turnausMaksutta ja ilman rekisteröitymistäLähteet
DFB ja muut liitot
- Deutscher Fußball-Bund (2006): DFB-Info-Abend 6: Training des Passens und der Ballkontrolle, s. 4, 5, 9, 10, 14, 15, 18–19. ”Pysäytä, katso, pelaa” vanhentuneena, tekniikka sisä- ja ulkosyrjällä, näyttäminen pitkien selitysten sijaan, järjestys ilman vastustajaa, ylivoima, pelimuoto, vakiinnuttaminen 12–13-vuotiaista alkaen.
- Deutscher Fußball-Bund: Trainingseinheit für E-Junioren: Zielorientiert an- und mitnehmen. Haltuunottoruutu 3 × 3 metriä, korkeat pallot heitettynä tai maalivahdin avauspotkusta, pallonhallinta ja kaksinkamppailu.
- Deutscher Fußball-Bund: Trainingseinheit für C-Junioren: Die Ballkontrolle verbessern. Kaksoisneliö 20 × 20 ja 10 × 10 metriä, haltuunotto ja laukaus 35 × 20 metrin alueella, ei laukauksia suoraan syötöstä.
- Deutscher Fußball-Bund (2026): Jugendordnung, tilanne 21. elokuuta 2026, 6–9-vuotiaiden pelien periaatteet. ”Ohjaaminen ja ulkopuolelta tulevat ärsykkeet minimoidaan”.
- Deutscher Fußball-Bund (2018): Internationaler Trainer-Kongress 2018: Dokumentation. Tekniset virheet prässin merkkinä, useimmat maalit rangaistusalueelta, ensimmäinen kosketus liikkeeseen.
- Bayerischer Fußball-Verband: Spielkonzept „Minifußball“: Kindgerechte Spielformen. Valmentaja pelin ohjaajana, ohjaaminen vain pelitauoilla.
- Tipp Bambini bis D (ei vuotta): käytännön valmentajamuistio seuratyöstä, ilman tekijää. ”Ei karjuvia valmentajia”.
- Schweizerischer Fussballverband / UBS: Kick Start: 25 Übungen, Technik-Konzept Jugendfussball, s. 21–22. Ensimmäinen kosketus jokaisen teknisen suorituksen alkuna, kolme suoritusvihjettä, kolme askelta lasten jalkapallon osassa.
Havainnointi ja skannaus
- Wein, H. (2012): Spielintelligenz im Fußball: kindgemäß trainieren, 2. painos, Meyer & Meyer. Väite, että yli puolet pallonmenetyksistä johtuu havainnoinnista tai päätöksistä, ilman omaa aineistoa.
- Jordet, G. (2021): ketju skannaustiheydestä, 14. lokakuuta 2021. threadreaderapp.com. Xavi 0,83 skannausta sekunnissa kymmenen sekunnin aikana ennen haltuunottoa, skannaus pallokosketusten välissä.
- Contran, S. F. (2024): Occupying spaces and positional fluidity, UEFA Pro -lopputyö, FIGC, s. 41–42. 0,53 skannausta sekunnissa keskikenttäpelaajilla Jordetin aineiston mukaan.
- Kerr Cumbo, R. (2018): Coaching through Principles of Play, väitöskirja, University of Sheffield, s. 419 ja 424. Huono ensimmäinen kosketus merkkinä hyökätä palloon.
- Beavan, A. (2020): väitöskirja, Universität des Saarlandes, lähteenä Katwala, A. (2016): The Athletic Brain. Maajoukkueen pallonhallinta-aika 2,9 sekuntia (2006) ja 0,9 sekuntia (2014), Hans-Dieter Hermannin välittämänä.
Tutkimukset
- Höner, O., Leyhr, D., Kelava, A. (2017): The influence of speed abilities and technical skills in early adolescence on adult success in soccer. PLoS ONE 12(8): e0182211. doi:10.1371/journal.pone.0182211. 14 178 alle 12-vuotiasta pelaajaa, tekniikka ennustaa myöhempää menestystä paremmin kuin nopeus.
- Siener, M. (2022): väitöskirja, Universität Bayreuth, s. 27. Yksittäisten testien vaikutuskoot Hönerin ja kumppaneiden (2019) mukaan: pallonhallinta pieni, kuljetus ja kokonaispistemäärä vahvempia.
- Castillo Díaz, A. et al. (2004): Estudio en competición sobre el grado de utilización de la pierna no dominante en el fútbol profesional. EF Deportes 71. efdeportes.com. 41,6 prosenttia heikomman jalan suorituksista on haltuunottoja.
- Coutinho, D., Gonçalves, B., Santos, S., Travassos, B., Folgado, H., Sampaio, J. (2022): Exploring how limiting the number of ball touches during small-sided games affects youth football players’ performance across different age groups. International Journal of Sports Science & Coaching 17(3), 545–557. doi:10.1177/17479541211037001. U9:stä U19:ään: enemmän epäonnistuneita suorituksia, enemmän onnistuneita syöttöjä vain yksittäisissä ikäluokissa; tutkijat suosittelevat kahta kosketusta ikäluokille U9–U13.
- Rumpf, M. C., Jäger, J., Altmann, S., Lochmann, M. (2025): Touch restriction during small-sided games in soccer. Frontiers in Sports and Active Living 7: 1705921. doi:10.3389/fspor.2025.1705921. Kosketusrajoitukset: enemmän syöttöjä ja enemmän harhasyöttöjä; yhden kosketuksen rajoitus: enemmän osallistumista, virheitä ja pallonmenetyksiä; aikuisilla korkeampi syke ja enemmän sprinttejä.
- Michailidis, Y. (2013): Small sided games in soccer training. Journal of Physical Education and Sport 13(3), 392–399. doi:10.7752/jpes.2013.03063. Pelaajamäärä, kentän koko ja tekniset suoritukset.
- Clemente, F. M. et al. (2021): Effects of small-sided game interventions on the technical execution and tactical behaviors of young and youth team sports players. Frontiers in Psychology 12: 667041. doi:10.3389/fpsyg.2021.667041. Vain kuusi tutkimusta, ohut näyttö tekniikkainterventioista.
- Wiener, B. (2019): Koordinationstraining im Fußball, pro gradu -tutkielma, Universität Graz, luku 5.2. Kuolleeksi pysäyttäminen opittuna mallina.
- FRANdata (2025): Small-Sided Soccer: A White Paper on Industry Trends and Market Analysis, s. 11. Luvun 270 vastaan 22 pallokosketusta alkuperä, ilman alkuperäislähdettä.
- FIFA: Futsal-Spielregeln, sääntö 2. Futsalpallon pomppu 50–65 senttimetriä 2 metrin pudotuskorkeudesta.



