Vanhemmat kentän laidalla: käyttäytymisohjeet junioriotteluihin

Miksi kentän laita ratkaisee turnauspäivän

Seisot kentän laidalla, lapsellasi on pallo, ja suustasi pääsee ”Laukaise jo!” ennen kuin ehdit huomata. Sen tuntee jokainen jalkapalloilijan vanhempi. Tavallisena ottelupäivänä sitä tuskin huomaa. Turnauspäivänä se kertautuu: yhden ottelun sijasta niitä on neljä tai viisi, tuttujen oman seuran vanhempien sijasta laidalla seisoo kirjava joukko vieraita aikuisia, ja tiukka aikataulu saa kaikki hermostumaan.

Junioriturnauksen suurin stressin aihe ovat harvoin lapset. Useimmiten se on aikuiset. Äänekäs ohjeiden huutelu, väittely erotuomarin kanssa ja tulospaine vievät lapsilta juuri sen pelaamisen ilon, jonka varaan lasten jalkapallon pelimuodot ja säännöt on rakennettu.

Turnaus pahentaa tilannetta kolmesta syystä. Lapset pelaavat useita lyhyitä otteluita, joiden välissä on vain vähän taukoa, joten jännitys kasaantuu eikä pääse purkautumaan. Vanhemmat tuskin tuntevat toisiaan, ja vieraiden perheiden hiljainen vertailu nostaa äänenvoimakkuutta. Ja tiukka aikataulu tekee jokaisesta viivästyksestä ärsytyksen aiheen. Hyvä uutinen on, että neljä yksinkertaista sääntöä riittää siihen, että sivuraja auttaa lapsia eikä jarruta heitä. Tämä artikkeli on kirjoitettu sinulle vanhempana, ja lopusta löydät valmiin pohjan, jolla järjestäjä antaa sävyn kaikille.

Kannusta, älä valmenna

Tärkein sääntö ensin: kannusta, älä valmenna. Taputukset, nimen huutaminen, ”hyvä, jatka vain” hävityn kaksinkamppailun jälkeen – kaikki se kantaa. Ongelma ovat taktiset ohjeet. ”Mene vasemmalle”, ”syötä”, ”pysy takana” kuuluvat valmentajalle, eivät sivurajalle.

Syy on yksinkertainen. Lapsi, joka kuulee kaksi ääntä yhtä aikaa, valmentajansa ja isänsä, ei pysty enää tekemään omaa ratkaisuaan. Hän jähmettyy hetkeksi, ja juuri se sekunti ratkaisee usein kaksinkamppailun. Lapset oppivat jalkapalloa tekemällä ratkaisut itse ja erehtymällä samalla. Joka tekee ratkaisun heidän puolestaan ulkopuolelta, vie heiltä oppimisen.

Tiukassa paikassa auttaa käytännön nyrkkisääntö: kaikki, minkä huutaisit myös vastustajan joukkueen lapselle, on kunnossa. ”Hyvin tehty” hienosta torjunnasta kummassa päässä tahansa, kyllä. Ohje vain omalle lapsellesi, ei.

Eron näkee konkreettisista huudoista. ”Hieno taistelu”, ”jatka vain”, ”upea syöttö” tai pelkkä taputus kannustavat ohjaamatta. ”Laukaise”, ”vasemmalle”, ”kaada se” tai ”mikset syötä” taas ovat valmentamista eivätkä kuulu sivurajalle. Kun huomaat, että käsky on jo kielen päällä, vaihda se lapsesi nimeen ja sanaan ”hyvä”. Rohkaisu on sama, mutta ratkaisu jää lapselle.

Kunnioita erotuomaria

Monessa junioriottelussa ei vihellä kokenut erotuomari vaan 15-vuotias, joka on vasta käynyt erotuomarikurssin, tai seuran vapaaehtoinen valmentaja. 11-vuotiaiden ja nuorempien otteluissa peliä ohjaa pelinohjaaja tai erotuomari, jonka vastuuseura asettaa. Virhetuomiot kuuluvat asiaan, ja päivän mittaan ne yleensä tasoittuvat. Joka kommentoi niitä äänekkäästi, ei voita mitään ja menettää paljon.

Tässä nimittäin esimerkin voima näkyy heti. Lapsi, joka näkee isänsä huutavan tuomarille, oppii, että auktoriteetteja kohdellaan niin. Ja nuori erotuomari, jonka kimppuun kiihtyneet vanhemmat käyvät hänen kolmannen ottelunsa jälkeen, lopettaa usein jo ensimmäisellä kaudellaan. Esimerkiksi Saksan liitto (DFB) on etsinyt uusia erotuomareita kipeästi jo vuosia. Jokainen solvaus kentän laidalla vie harrastejalkapallolta pitkällä aikavälillä juuri ne tuomarit, joita ilman yhtään turnausta ei pelata.

Sääntö on siksi yksinkertainen: virhetuomion jälkeen pysyt rauhallisena etkä sano mitään. Jos jokin on oikeasti perusteellisesti pielessä, asian selvittää valmentaja ottelun jälkeen, ei vanhempi ottelun aikana.

Vaikeampaa on silloin, kun oma lapsesi harmistuu virhetuomiosta. Tässäkin esimerkkisi auttaa enemmän kuin yksikään selitys. Rauhallinen ”harmittaa, mutta ei tuomarikaan näe kaikkea, pelaa vain eteenpäin” opettaa lasta käsittelemään epäoikeudenmukaisuutta sen sijaan, että hän jäisi siihen kiinni. Juuri sen tyyneyden hän vie jalkapallosta mukanaan tilanteisiin, joilla ei ole enää mitään tekemistä urheilun kanssa.

Tulos on sivuseikka

Palloliiton Kaikki Pelaa -sääntöjen mukaan lasten jalkapallossa eli 11-vuotiailla ja nuoremmilla ei lasketa sarjapisteitä eikä laadita tai julkaista sarjataulukoita. 9-vuotiaille ja nuoremmille sääntö on sitova, ja 10-vuotiaista alkaen yksittäisessä turnauksessa voidaan pelata sijoituksista. Se ei ole hemmottelua vaan urheilullinen ratkaisu: tässä iässä ratkaisee se, että lapset saavat paljon pallokosketuksia, innostuvat pelaamisesta ja haluavat tulla uudestaan. Tulos on siinä sivuseikka.

Sinulle kentän laidalla se tarkoittaa kahta asiaa. Ensinnäkin: kysy lapseltasi ottelun jälkeen sen hienointa hetkeä, älä tulosta. Lapsi, joka kuulee jokaisen ottelun jälkeen vain kysymyksen tuloksesta, yhdistää jalkapallon suorituspaineeseen eikä hauskanpitoon, ja paine tulee kyllä itsestään aivan riittävän varhain. Toiseksi: taputa jokaiselle lapselle, älä vain omalle joukkueelle. Hyvä torjunta tai kaunis syöttö ansaitsee taputukset, oli maalivahdilla yllään mikä paita tahansa. Se rentouttaa koko kentän laidan, koska vanhempien hiljainen keskinäinen kilpailu jää päivästä pois.

Sinä olet esikuva

Kaikki kolme edellistä sääntöä päätyvät samaan kohtaan: sinä olet esikuva, halusit tai et. Lapset vilkaisevat ottelun aikana sivurajalle useammin kuin vanhemmat uskovat, ja he matkivat sitä, mitä siellä näkevät. Joka huutaa tuomarille, kasvattaa huutajan. Joka kävelee tappion jälkeen pahantuulisena autolle, opettaa lapselle, että hävitty ottelu pilaa iltapäivän.

Sama toimii toiseenkin suuntaan. Vanhempi, joka kättelee ottelun jälkeen vastustajan lasta, kunnioittaa tuomaria ja pystyy päästämään tappiosta irti, antaa omalle lapselleen mallin, joka kantaa paljon jalkapalloa pidemmälle. Se on varsinainen syy siihen, että kentän laita on niin paljon tärkeämpi kuin lyhyestä turnauksesta voisi päätellä.

Turnauksen sävy etukäteen: juliste ja viesti vanhemmille

Kun järjestät turnauksen tai vastaat joukkueesta, sinulla on vipu, jota yhdelläkään yksittäisellä vanhemmalla ei ole: asetat säännöt ennen kuin pallo liikkuu ensimmäisen kerran. Käyttäytymisohjeet, jotka on kerrottu etukäteen vanhemmille lähtevässä viestissä ja jotka roikkuvat laminoituna julisteena sisäänkäynnillä, tehoavat paremmin kuin yksikään kuulutus mikrofoniin, kun tunnelma on jo kääntynyt.

Kaksi osaa riittää. Ensimmäinen on virke kutsussa tai vanhemmille lähtevässä tiedotteessa, esimerkiksi: ”Jotta päivästä tulee hieno kaikille lapsille, pyydämme teitä kentän laidalla kannustamaan valmentamisen sijaan, kunnioittamaan nuoria erotuomareitamme ja pelinohjaajiamme sekä taputtamaan hyville suorituksille molemmissa joukkueissa.” Toinen on juliste, jossa on neljä sääntöä ja joka on hyvin näkyvillä sisäänkäynnillä ja kenttien vieressä. Jos hoidat turnauksen suunnittelun muutenkin AreaCopan kaltaisella työkalulla, lisäät julisteen vain turnauspäivän tarvikelistaan.

Tämän tekstin voit ottaa käyttöön sellaisenaan, laminoida ja ripustaa:

Jos joku vanhemmista ampuu kaikesta huolimatta toistuvasti yli, asia ei kuulu sivurajalle vaan rauhalliseen keskusteluun sivummalla kentästä. Miten tartut siihen valmentajana päästämättä riitaa kärjistymään, kerrotaan oppaassa hankalien vanhempien kohtaamisesta. Ja miten suunnittelet koko turnauspäivän kutsusta palkintojenjakoon, näyttää jalkapalloturnauksen tarkistuslista.