Funino lasten jalkapallossa: valmentajan opas 6–11-vuotiaille

On tiistai-ilta ja seisot harjoituskentän laidalla. Pienimmät hyppivät jo kärsimättöminä, ja mielessäsi on pelimuoto, josta puhutaan yhä enemmän: kolme vastaan kolme neljään pienmaaliin. Funino. Saksassa jalkapalloliitto (DFB) teki siitä kaudesta 2024/25 alkaen pakollisen 6–9-vuotiaille ja lakkautti samalla vanhan 7v7-pelin isoihin maaleihin. Suomessa nuorimpien pelimuodot ovat Palloliiton mukaan 4v4 (3v3) kuusivuotiaille ja sitä nuoremmille ja 5v5 7–9-vuotiaille; Funino on niiden rinnalla harjoituspeli, jonka valitset itse. Olet ehkä nähnyt sen kerran valmentajakoulutuksessa, vanhemmat kysyvät, miksi sarjataulukkoa ei ole, ja seurassa moni pelaisi mieluiten niin kuin ennenkin.

Sarjataulukosta heti alkuun: Palloliiton Kaikki Pelaa -sääntöjen mukaan lasten jalkapallossa (11-vuotiaat ja nuoremmat) ei lasketa sarjapisteitä eikä julkaista sarjataulukoita. 9-vuotiaille ja nuoremmille sääntö on sitova, ja 10-vuotiaista alkaen yksittäisessä turnauksessa saa pelata sijoituksista.

Tämä opas on käytännön puoli lasten jalkapallon pelimuotoja käsittelevälle artikkelille. Se näyttää, mitä harjoituspäivänä konkreettisesti teet, mitkä kahdeksan pelimuunnelmaa sinulla kannattaa olla valmiina ja miten sovitat pelin 6–7-, 8–9- ja 10–11-vuotiaille. Lisäksi: miten selität asian vanhemmille kymmenessä minuutissa ilman väittelyä. Mukana ovat valmennusvihjeet, lopussa tulostettavat harjoituskortit PDF-tiedostona ja viestipohja seuraavaa vanhempainiltaa varten.

Mikä Funino on

Funino on kuuden lapsen pelimuoto: kaksi joukkuetta, kummassakin kolme kenttäpelaajaa, ei maalivahtia, neljä pienmaalia. Kummallakin päätyrajalla on kaksi maalia, kukin 2 metriä leveä ja 1 metrin korkea, ja saman päädyn maalien välissä on vähintään 12 metriä. Kenttä on pieni: alkuperäismuodossa 20 × 27 metriä, ja DFB käyttää 6–7-vuotiailla vielä pienempiä mittoja. Vertailun vuoksi: Palloliiton suosituskenttä kuusivuotiaiden ja nuorempien 4v4-peliin (3v3) on 30 × 20 metriä, eli lähes sama. Täysikokoiselle kentälle mahtuu kahdeksan rinnakkaista Funino-kenttää.

DFB:n virallisissa säännöissä pelimuodon nimi on ”3-gegen-3 mit vier Minitoren” eli 3 vastaan 3 neljään pienmaaliin; seurojen arjessa ja valmentajakoulutuksessa Funino on vakiintunut lyhyt nimi. Käytämme tässä artikkelissa kumpaakin samassa merkityksessä. DFB:n vihko Wettbewerbsformen im Kinderfußball (versio 09/2024) on Saksan sääntöjen virallinen lähde; menetelmän perustan Wein loi teoksessaan Spielintelligenz im Fußball.

Nimen FUNiño keksi Wein itse: englannin sanasta fun (hauska) ja espanjan sanasta niño (lapsi). Wein asui tuolloin Barcelonassa, missä espanjalainen oppikirja syntyi. Hänen teoksensa Developing Youth Football Players ja Game Intelligence ovat olleet vuodesta 1993 Espanjan liiton (Real Federación Española de Fútbol) virallisia oppikirjoja; FC Barcelona ja Athletic Bilbao ovat juurruttaneet menetelmän juniorivalmennukseensa. Saksassa pelimuoto tuli seurojen arkeen vasta Mainz 05:n (prof. Matthias Lochmann, Erlangenin yliopisto) ja Schalke 04:n kautta. Lochmann tuotti nimellä Wettkampfsystem 4.0 suuren osan siitä tutkimuspohjasta, johon Saksan myöhempi uudistus nojaa.

Näin liittojen säännöt eroavat

Sama perusajatus, kolmet säännöt. Jos olet nähnyt käsitteet sekaisin uutisoinnissa, tästä näet, mikä on erilaista ja mikä samaa.

Kolme seurausta suomalaiselle valmentajalle. Ensinnäkin oman ikäluokkasi otteluissa pätevät Palloliiton pelimuodot ja ikäluokan sarjasäännöt (kuusivuotiaat ja nuoremmat 4v4 tai 3v3, 7–9-vuotiaat 5v5); sekä saksalaista neljän maalin muotoa että englantilaista muotoa, jossa on yksi maali kummassakin päässä ja keskiviivasääntö, käytät harjoituspelinä. Toiseksi vanhempien 15 metrin sääntö on saksalaisseurojen käytäntö, jota DFB:n vihkoon ei ole kirjattu; FA sen sijaan on kirjoittanut 3 metrin Respect Linen sääntöihinsä. Kolmanneksi pelipäivän rituaalit (kivi, paperi, sakset, yläfemmat, Pitch Facilitator) ovat FA:n keksintöjä eivätkä kuulu Saksan uudistukseen.

Funino Saksan ulkopuolella

Yksi asia jää Saksan uudistuksesta puhuttaessa usein huomaamatta: pakollisella pelimuodollaan Saksa otti kaudella 2024/25 kansainvälisen linjan kiinni, ei kulkenut sen edellä. Tilanne eri liitoissa, Suomi vertailun vuoksi mukana:

Kolme seurausta valmentajan arkeen Suomessa: Ensinnäkin Funino ei ole saksalainen erikoiskokeilu vaan kansainvälinen käytäntö. Toiseksi juuri neljän maalin muoto on saksalainen ja espanjalainen erityispiirre. Englanti siirtyy FutureFitissä 3v3-peliin, jossa on vain kaksi maalia, Yhdysvalloissa pelataan 4v4, ja Suomessa pienimpien 4v4 ja 3v3 pelataan Palloliiton pelimuotoina. Kolmanneksi festivaalin logiikka (useita lyhyitä pelejä samana päivänä, ilman sarjataulukkoa, pelaajia kierrättäen) on Funinon kaltaisten pelimuotojen kansainvälisesti vakiintunut tapahtumamuoto. Kokonaiskuvan saat oppaasta lasten ja nuorten jalkapallon pelimuodot 2026.

Miksi neljä maalia kehittää pelikäsitystä

Wein itse muotoili asian näin: ”Koska kumpikin joukkue voi onnistua kahteen erillään olevaan maaliin, lasten havaintokyky, pelitilanteen ymmärtäminen, taktinen ajattelu ja toiminta sekä mielikuvitus ja luovuus kehittyvät.” Vertailu perinteiseen pelimuotoon on liikuntatieteessä hyvin dokumentoitu. Memmert on kuvannut kuusi palloilulajeille yhteistä perustaktiikkaa: maalia kohti eteneminen, pallon vieminen lähemmäs maalia, yhteispeli, aukkojen hyödyntäminen, vastustajan häirinnän kiertäminen ja ylivoiman luominen. 11v11-pelissä yksittäisessä tilanteessa on käytössä vain osa niistä; 3v3-pelissä neljään maaliin kaikki kuusi ovat mukana koko ajan ja yhtä aikaa.

Käytännössä 8-vuotias joutuu Funino-pelissä kahden minuutin aikana tyypillisesti kuudesta kahdeksaan kertaan saman lukutilanteen eteen: kumpi vastapäisistä maaleista on juuri nyt huonommin puolustettu? Syötänkö vai menenkö itse läpi? Minne joukkuekaverini liikkuu? Saksalaisessa 7v7-pelissä yhteen keskellä olevaan maaliin sama pelaaja saa tämän päätöksen eteensä ehkä kaksi tai kolme kertaa erässä. Toistojen määrä on se, mikä varsinaisesti vaikuttaa.

Funino kestävyysharjoitteluna

Tämä kysymys nousee valmentajien kesken viimeistään kolmansien Funino-harjoitusten jälkeen: ”Eikö niiden pitäisi välillä juosta kunnolla, ilman palloa?” Liikuntatieteen vastaus on selvä. Pienpelit yltävät samaan tehoon kuin perinteinen aerobinen intervalliharjoittelu: 90–95 prosenttiin maksimisykkeestä, kun kuormitusjakso kestää kolmesta viiteen minuuttia. Juuri tähän kestoon osuu Saksan uudistuksen vaihtosääntö: kolme minuuttia peliä, sitten vaihto.

Seuraus viikon suunnitteluun: lasten jalkapallossa 10–11-vuotiaat eivät tarvitse erillistä kestävyysharjoittelua ilman palloa. Funino kolmen minuutin vaihdoilla on itse kestävyysharjoitus. Kolodziej (FC Vaduz) tiivisti asian kansainvälisessä valmentajakongressissa 2018: ”Kentän koko, pelaajamäärä ja peliaika ovat ne kuormituksen säätimet, joilla päästään eri kuormitustehoihin.” Jos haluat enemmän juoksua, käytä Saksan uudistuksen ylärajaa (25 × 30 metriä); jos haluat enemmän lähtöjä ja suunnanmuutoksia, pysy pienessä kentässä.

Yksi tärkeä rajaus kuuluu mukaan: puhtaaseen nopeusharjoitteluun pelimuoto sopii huonommin. 4v4-pelissä 39 × 39 metrin kentällä kovavauhtista juoksua kertyy vain 2,7 metriä minuutissa, kun virallisessa 11v11-ottelussa sitä kertyy 8,4 metriä minuutissa. Jos haluat 10–11-vuotiaille oikeita nopeusärsykkeitä, yhdistä Funinoon lyhyitä pikajuoksuviestejä harjoitusten alussa. 6–9-vuotiailla tämä ei muutenkaan ole aiheena.

Ja loukkaantumisriskistä: Funino vähentää jo rakenteensa vuoksi pitkiä spurtteja, jotka isossa pelissä aiheuttavat eniten takareisivammoja. Pienet kentät lisäävät kyllä kiihdytysten ja suunnanmuutosten määrää, mutta 6–11-vuotiailla, joiden kehonpaino ja vauhdit ovat pieniä, se on käytännössä ongelmatonta. 10–11-vuotiaista alkaen lyhyt dynaaminen alkulämmittely ennen ensimmäistä Funino-peliä kannattaa; kuusi minuuttia riittää.

Kenttä ja välineet kahdessa minuutissa

Yhtä Funino-kenttää varten tarvitset:

• Neljä pienmaalia, kukin 2 metriä leveä ja 1 metrin korkea (Weinin alkuperäinen mitta). DFB:n vihko sallii myös hieman poikkeavat mitat (korkeus enintään 1,65 metriä).
• Kahdeksan kartiota, joilla merkitset 6 metrin laukausalueen maalien eteen. Saksan mallissa 6–7-vuotiaiden 2v2-pelissä laukausaluetta ei ole; siinä maalin saa tehdä keskiviivasta alkaen. 6–7-vuotiaiden 3v3-pelissä ja 8-vuotiaista alkaen laukausalue on pakollinen.
• Yksi pelipallo joukkuetta kohti ja yksi varapallo kentän laidalle. Mikä pallokoko sopii millekin ikäluokalle, näkyy alla olevasta taulukosta.
• Liivit kahdessa selvästi erottuvassa värissä. 6–7-vuotiailla toimivat paremmin voimakkaat kontrastit (esimerkiksi pinkki ja musta tai keltainen ja sininen) kuin perinteinen punainen ja sininen.

Pallokoot lasten ja nuorten jalkapallossa:

Palloliiton pallokoot kulkevat samaa linjaa kuin DFB:n: koko 3 9-vuotiaisiin asti, koko 4 10–13-vuotiaille ja koko 5 14-vuotiaista alkaen.

Sisällä pelattavaan Funinoon sopii parhaiten kevyt, vähän pomppiva koon 3 pallo. FA:n FutureFit-ohje Englannin 3v3-peliin on nimenomaan ”Size 3 (psi 5)”. Suurin ero DFB:n linjaan on 10–11-vuotiaissa: FA pitää heillä koon 3, koska 7v7-peliä pelataan vuoden pidempään; DFB vaihtaa kokoon 4 jo 10-vuotiaista alkaen.

Jos pienmaaleja ei ole, rakenna ne kartioista tai kepeistä. Wein kirjoittaa: ”Jos maalien paikat muuttuvat pelin aikana, erotuomari hyväksyy maalin silloinkin, kun pallo on hänen mielestään ylittänyt viivan kohdassa, jossa maali alun perin oli.” Se vie välinepulasta stressin.

Käytännöllinen säätöruuvi valmentajan arkeen: kentän koolla ohjaat kuormitusta. 20 × 27 metrin kenttä (Weinin vakio) antaa keskitason tehon ja hyvän lukuvaatimuksen. 25 × 30 metriä (DFB:n yläraja) tuo enemmän juoksua ja sopii kauden loppupuolelle, kun lapset ovat paremmassa kunnossa. 20 × 22 metriä (DFB:n muoto 6–7-vuotiaille) tarkoittaa hyvin ahtaita tiloja, paljon lähtöjä ja paljon pallokosketuksia minuutissa; vertailukohtana Palloliiton suosituskenttä kuusivuotiaille ja nuoremmille on 30 × 20 metriä. Kartioiden siirtäminen on minuutin työ.

Jos haluat järjestää omalla kentällä pelipäiviä tässä muodossa, varaa vähintään neljä viikkoa ennen ensimmäistä tapahtumaa. Tilaa pienmaalit, sovi laukausalueiden merkinnästä, perehdytä pelinohjaajat ja sovi vanhempainilta, jossa selität pelitavan. Festivaalipäivän logistiikasta kerrotaan lisää oppaassa halliturnauksen järjestäminen.

Funinon porrasmalli 6–11-vuotiaille

Funino ei ole yksi pelimuoto vaan porrasmalli. Saksan uudistuksen vihko (DFB, versio 09/2024) antaa tarkan kaavan, jota voit käyttää harjoittelun etenemissuunnitelmana. Peliajat ovat Saksan liiton lukuja:

Kolme sääntöä pätee kaikissa: Ensinnäkin Saksan uudistus antaa 8-vuotiaista alkaen tasoitusmekanismin (”Kolmen maalin erolla tappiolla oleva joukkue voi tuoda kentälle yhden lisäpelaajan, kunnes tilanne on taas tasan”). Toiseksi pelataan turnausmuodossa nousevilla ja laskevilla kentillä: jokaisen erän jälkeen voittanut joukkue siirtyy yhden kentän eteenpäin ja hävinnyt yhden kentän taaksepäin. Kolmanneksi ”pelin aikaiset ratkaisut on jätettävä mahdollisimman pitkälle lasten itsensä tehtäviksi. Valmentajat ja huoltajat toimivat yhdessä pelinohjaajina ja puuttuvat peliin vain tarvittaessa” (DFB:n vihko 09/2024, s. 8).

Viimeinen lainaus on koko uudistuksen tärkein valmennusohje.

Vertailun vuoksi Palloliiton pelimuodot: kuusivuotiaat ja nuoremmat pelaavat 4v4 (3v3) kentällä 30 × 20 metriä, 7–9-vuotiaat 5v5 kentällä 40 × 30 metriä ja 10–11-vuotiaat 8v8 kentällä 63 × 45 metriä. Peliajat ja maalikoot määräytyvät ikäluokan sarjasääntöjen mukaan. Funino ei kilpaile näiden kanssa; se on harjoituspeli, joka täydentää niitä.

6–7-vuotiaat: 2v2 ja 3v3

6–7-vuotiaiden tärkein kasvatuksellinen askel on irtautuminen ”rypäsfutiksesta”. Kuusivuotias näkee pallon, koko parvi juoksee pallolle, yksi potkaisee, kaikki juoksevat perässä. Juuri tämän refleksin 2v2-muoto purkaa. Kun joukkueessa on vain kaksi pelaajaa ja maaleja neljä, tehtävät jakautuvat väistämättä: toinen menee pallolle, toinen pysyy vapaana. Joka lähettää molemmat pallolle, päästää heti maalin. Oppimiskäyrä kolmissa ensimmäisissä harjoituksissa on huikea, koska tehtävä on niin selkeä.

DFB:n vihko (09/2024, s. 8) antaa 2v2-muodolle: peliaika 5 × 5 – 7 × 7 minuuttia, kolmen minuutin tauko erien välissä, ei maalivahtia, maali hyväksytään vasta keskiviivasta alkaen. Joukkueessa on kaksi kenttäpelaajaa ja yksi vaihtopelaaja; jokaisen maalin jälkeen kumpikin joukkue vaihtaa yhden pelaajan ennalta sovitussa järjestyksessä. Vaihtojen logiikka jakaa peliajan tasaisesti kaikille. Vanhempien yleisin moite (”minun lapseni saa liian vähän peliaikaa”) jää rakenteen vuoksi pois.

Kauden jälkipuoliskolla tai vahvalla 7-vuotiaiden ryhmällä kannattaa siirtyä 3v3-muotoon. Se on vaativampi, koska kolmella pelaajalla syntyy aito kolmioyhteistyö. Wein perustelee tämän teoksessaan Spielintelligenz im Fußball näin: ”Kolmiomuoto mahdollistaa sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa hyvän viestinnän ja yhteistyön.” Mukaan tulee laukausalue (6 metriä maalista), ja peliaika nousee 7 minuuttiin erältä.

Tärkeimmät valmennusvihjeet 6–7-vuotiaille:

• Kysy, älä käske. Kun lapsi juoksee yksin kohti maalia: ”Missä joukkuekaverisi on?” eikä ”Syötä!”. Weinin alkuperäinen periaate: ”Älä anna pelaajille kalaa, vaan näytä, miten se pyydetään.”
• Vanhemmat 15 metrin päähän. DFB:n vihkoon tätä ei ole kirjattu, mutta se on saksalaisseuroissa yleinen käytännön sääntö ja toimii yhtä hyvin meillä. Sivurajalla seisovat vanhemmat ohjaavat lasten toimintaa voimakkaammin kuin peli itse.
• Ota vaihtorutiinit vakavasti. Kuka menee kentälle ja kuka tulee pois, on sovittu etukäteen; pelin aikana ei keskustella. Muuten jokaiseen vaihtoon kuluu 60 sekuntia.

Yksi sudenkuoppa: tämän ikäiset menettävät 3v3-perusmuodossa nopeasti innon, jos pallon riistämiseen menee puolustavalta joukkueelta liian kauan. Seuraa, laukooko jokainen pelaaja jokaisessa 7 minuutin erässä vähintään kerran itse kohti maalia. Jos ei: pienennä kenttää tai ota käyttöön lisäsääntö (”ennen laukausta kaikkien kolmen on pitänyt koskea palloon”). Tästä lisää muunnelmia käsittelevässä luvussa alempana.

8–9-vuotiaat: 3v3, 4v4 ja 5v5

8–9 vuoden ikä on koko lasten jalkapallon tärkein oppimisvaihe. Wein omisti kahdeksan- ja yhdeksänvuotiaille kokonaisen osan kirjastaan: ”Minijalkapallo neljään maaliin monine muunnelmineen on kahdeksan- ja yhdeksänvuotiaille mittatilauskilpailu, joka täyttää kaikki heidän toiveensa ja odotuksensa.” DFB:n vihko vahvistaa tämän kolmella sallitulla pelimuodolla (3v3, 4v4 ja 5v5) ja peliajoilla 5 × 10 – 6 × 12 minuuttia. Suomessa 7–9-vuotiaiden oma pelimuoto on 5v5, joten porrastus vie suoraan siihen.

Harjoittelun arjessa toimii selkeä eteneminen kauden mittaan:

• Viikot 1–8 (kauden alku): 3v3 päämuotona. Pidä laukausalueesta johdonmukaisesti kiinni ja vaihda jokaisen maalin jälkeen. Valmennus supistuu kahteen tai kolmeen kysymykseen erää kohti. Tavoite: jokainen lapsi tuntee joukkuekaverinsa ja pystyy syöttämään paineen alla.
• Viikot 9–18 (kauden keskivaihe): 4v4 päämuotona, 3v3 varalla, kun harjoituksissa on vähän lapsia. Halutessasi mukaan maalivahti ja isommat juniorimaalit. Neljäs kenttäpelaaja tuo uuden oppimisen tason: nyt kyse on porrastuksesta ja syvyydestä, ei enää vain leveydestä.
• Viikosta 19 kauden loppuun: 5v5 valmistautumisena siirtymään 10–11-vuotiaiden peliin. Tässä toimii yhtä hyvin muoto neljällä pienmaalilla kuin muoto juniorimaaleilla ja maalivahdilla.

3v3-päävaiheessa kaksi pelimuunnelmaa on poikkeuksellisen hyödyllisiä. Ensimmäinen on jokerimuunnelma: neutraali pelaaja seisoo keskiviivalla ja pelaa aina sen joukkueen kanssa, jolla pallo on. Pallollisella joukkueella on näin koko ajan neljän kolmea vastaan -ylivoima. Se harjoittaa tarjoutumista ja aukkojen hyödyntämistä ilman, että kumpikaan joukkue turhautuu pysyvään alivoimaan.

Toinen on pakkosyöttömuunnelma: ennen jokaista laukausta kaikkien kolmen pelaajan on pitänyt koskea palloon. Muunnelma pakottaa joukkuepeliin ja ratkaisee tutun ristiriidan ”nopein pelaaja tekee kaikki maalit”, joka toistuu 8–9-vuotiailla säännöllisesti. Vanhemmat pitävät tästä muunnelmasta, koska myös aremmat lapset pääsevät maalintekoon.

Yksi sudenkuoppa 8–9-vuotiailla: siirtymä 3v3-pelistä 4v4-peliin on menetelmällisesti vaikein hyppy. Neljännen pelaajan myötä syntyy ensimmäistä kertaa oikeaa joukkuetaktiikkaa, mikä on monelle 8-vuotiaalle liikaa. Valmentajakoulutuksen suositus: kun joukkue pelaa 4v4, supista ohjaus enintään kahteen selkeään toimintavihjeeseen harjoitusta kohti. ”Kun sinulla ei ole palloa, ota muutama askel taaksepäin” riittää. Useammat ohjeet kääntyvät itseään vastaan. Saman vahvistaa Saksan liiton kouluttajien linja: ”Valmentajan ohjaus vähenee ja rajoittuu tauoilla esitettäviin tavoitteellisiin kysymyksiin.”

10–11-vuotiaat: 5v5 ja 7v7-timantti

10–11 vuoden ikä on siirtymävaihe. Tähän asti pelimuoto tähtäsi puhtaasti pelikäsitykseen ja pallokosketuksiin; tästä eteenpäin mukaan tulevat ensimmäiset taktiset tehtävät: porrastus, syvyys ja pelin avaaminen omalta puoliskolta. Wein otti tämän teoksessaan Spielintelligenz im Fußball mukaan 7v7-timanttina 11–12-vuotiaille: ”Aluksi pelataan 7 vastaan 7 ilman paitsiota ja sitten paitsion kanssa: maalivahti, vapaa puolustaja, kolme keskikenttäpelaajaa ja kaksi kärkeä. Viiden minuutin välein kaikki pelaajat vaihtavat rooleja ja paikkoja.”

Saksan uudistuksen vihko (09/2024, s. 19–22) sallii 10–11-vuotiaille useita pelimuotoja: 4v4, 5v5 ja 7v7. Useimmat Saksan aluejärjestöt pitävät 5v5-peliä vakiomuotona ja 7v7-peliä laajennuksena, joka valmistaa 12–13-vuotiaiden peliin. 7v7 on saksalainen pelimuoto: Suomessa 10–11-vuotiaat pelaavat 8v8 (suosituskenttä 63 × 45 metriä), joten Weinin 7v7-timantti on meillä harjoitusmuoto, josta on yhden pelaajan matka omaan pelimuotoon. Harjoitusviikossa toimii hyvin kahtiajako: keskiviikkoisin 5v5 päämuotona (useita pelimuunnelmia pienmaaleilla), perjantaisin isompi peli otteluun valmistautumisena.

5v5-muodossa pienmaaleilla keskeinen oppimistehtävä on toisen linjan nouseminen. Viidellä pelaajalla syntyy väistämättä porrastus eteen, keskelle ja taakse. Jos sitä ei harjoitella, viisi pelaajaa on samassa linjassa pallon ympärillä. Vanha 8–9-vuotiaiden kaava. Valmennusvihje: ”Kun edessäsi olevalla kaverilla on pallo, tule askel perässä. Kun takanasi olevalla kaverilla on pallo, lähde eteenpäin.” Tämä yksi sääntö muuttaa peliä enemmän kuin mikään taktinen selitys.

7v7-timantti on ensimmäinen järjestelmällinen askel kohti perinteistä joukkuepeliä. Wein ajatteli ryhmityksen 1-1-3-2 (maalivahti, vapaa puolustaja, kolme keskikenttäpelaajaa, kaksi kärkeä) sillaksi, koska siinä on tarpeeksi pelaajia kaikkien tehtävien jakamiseen mutta niin vähän, että jokainen lapsi on jokaisessa pelissä suoraan mukana useassa tilanteessa. Kierto viiden minuutin välein (jokainen lapsi vaihtaa paikkaa) on pakollinen, muuten nopeimmat päätyvät pysyvästi kärkeen ja ujoimmat pysyvästi maaliin.

Käytännön kysymys 10–11-vuotiaiden valmentajalle: milloin 7v7-jakso kannattaa viedä läpi, jos harjoituksissa on vain 12 lasta? Rehellinen vastaus: kahdellatoista lapsella pysyt 5v5-pelissä vaihtojen kanssa. 7v7 toimii 16 lapsesta ylöspäin. Muuten liian suuri osa peliajasta istuu penkillä. Kuljettamisen erityistehtäviin 10–11-vuotiailla luonteva jatko on opas kuljetusharjoitukset 9–11-vuotiaille.

Funino-muunnelmat harjoituksen pääosaan

Kolme muunnelmaa, jotka jokaisen Funinoa käyttävän valmentajan kannattaa osata. Ne eivät ole sidottuja ikäluokan pelimuotoon; 3v3-pelin perusgeometria säilyy, vain yksi sääntö muuttuu.

Vyöhykemuunnelma. Kenttä jaetaan lisäviivalla kahteen puoliskoon (pitkän sivun suuntaisesti). Kummallakin joukkueella on oltava kummallakin vyöhykkeellä vähintään yksi pelaaja. Muunnelma purkaa mehiläisparven refleksin rakenteellisesti ja kehittää pelipaikkatietoisuutta. Toimii vahvalla 8–9-vuotiaiden ryhmällä, ja 10–11-vuotiailla se kuuluu vakio-ohjelmaan.

Sisäversio. Sisäkenttä 15 × 20 metriä, pienmaalit korvataan viivamaaleilla, ja laidat lasketaan joukkuekavereiksi (syöttö laitaan tai seinään ja pallon ottaminen takaisin on sallittu). Saksan uudistuksen vihko varaa sisäversion nimenomaan talvikuukausille; Saksassa useimmat seurat pelaavat 6–9-vuotiaiden kanssa puoli vuotta pelkästään sisällä. Laitapeli on menetelmällisesti arvokasta, koska se pakottaa näkemään yhden syöttövaihtoehdon lisää: lapsi, joka yrittää epätoivoisesti kuljettaa läpi, oppii hyvin nopeasti, että laitakin on joukkuekaveri.

Viimeistelymuunnelma. Hyökkääjä pallon kanssa keskellä, neljä puolustajaa: yksi jokaista pienmaalia kohti. Kaksi heistä on ”aktiivisia” ja seisoo suoraan maalinsa edessä, kaksi muuta on ”passiivisia” ja seisoo selvästi maalinsa takana. Hyökkääjän on tunnistettava, mitkä kaksi maalia ovat auki, ja viimeisteltävä toiseen niistä. 30 sekunnin tehtävä, jonka voit sijoittaa harjoituksen aktivointivaiheeseen. Wein kutsuu tätä muunnelmaa teoksessaan Spielintelligenz im Fußball maalin valinnan avainharjoitukseksi.

Rehellinen huomautus: verkossa kiertää kaksi Funino-muunnelmaa, jotka jätämme tästä oppaasta tietoisesti pois. ”Funino, jossa pisteet riippuvat maalin sijainnista” (vaikeasti osuttaviin maaleihin tehdyt maalit lasketaan kaksinkertaisina) tekee pelikäsityksestä laskutehtävän ja on 6–9-vuotiaille liikaa. ”Funino, jossa säännöt vaihtuvat jatkuvasti” (valmentaja muuttaa yhtä sääntöä kahden minuutin välein) on valmentajakoulutuksessa kiinnostava menetelmänäyte, mutta seuran arjessa se on lisätyötä ilman näkyvää oppimishyötyä. Enemmän ei ole aina parempi.

Valmentajan viisi yleisintä virhettä

Virhe 1: korjaat, vaikka pitäisi antaa pelata. Jos pysäytät pelin kolmen minuutin välein korjataksesi yhtä pelaajaa, harjoitus ei pääse vauhtiin. Wein kirjoittaa: ”Valmentaja, joka näissä vaiheissa korjaa jatkuvasti, vain häiritsee oppimis- ja kehitysprosessia ja asettaa lapset lisäksi tarpeettoman suorituspaineen alle.” Lapset oppivat pelimuodot toistamalla ja itse kokemalla, eivät selityksistä. Anna pelin kulkea. Kysy tauolla, mitä he itse huomasivat.

Virhe 2: valmennat voittoa, et oppimista. Funino on festivaalimuoto ilman sarjataulukkoa. Jos seuran arjessa silti ajattelet ”tänään on pakko voittaa”, rakennat joukkueen niin, että kaksi vahvinta pelaajaa saa eniten tilanteita, ja siitä kärsivät muut neljä. Weinin varoitus: ”Valitettavasti lähes kaikilla kentillä jopa pienimmillä etusijalla on yhä voitto eikä peli.”

Virhe 3: liian ahdas kenttä. Wein varoitti tästä nimenomaisesti: ”Monella ohjaajalla on taipumus valita pienille lapsille pieniä tai liian ahtaita pelitiloja.” Vähimmäismitat 3v3-peliin ovat 20 × 20 metriä. Jos kenttä on liian pieni, pelistä tulee rypäs ja kasvatuksellinen vaikutus katoaa. Funino-kenttä kannattaa valita mieluummin hieman liian isoksi kuin liian pieneksi.

Virhe 4: vanhemmille ei kerrota. Vanhemmat, joille ei ole kerrottu, seisovat kentän laidalla ja huutavat ohjeita. Lapset eivät silloin enää kuuntele omaa havaintoaan vaan äitiä tai isää. Kiinteä 15 metrin etäisyys kentästä, jota moni saksalaisseura vaatii, on hyvä sääntö meilläkin. Vanhempainillassa kolmen minuutin selitys riittää. Lisää seuraavassa luvussa.

Virhe 5: vaihtorutiinit hoidetaan huolimattomasti. Jos vaihdat maalin jälkeen, järjestyksen on oltava sovittu. Muuten jokaisesta vaihdosta syntyy keskustelu, ja 7 minuutin peliaika kutistuu viiteen. Vinkki: laminoitu kortti, jossa vaihtojärjestys on, kirjoitusalustaan kiinni, joka harjoituksessa uusi järjestys, pelin aikana ei keskustelua. Saksan uudistus edellyttää nimenomaan ennalta sovittua vaihtojärjestystä.

Mitä vanhempien pitää tietää Funinosta

Vanhempien viisi yleisintä vastaväitettä siinä järjestyksessä, jossa ne vanhempainillassa yleensä tulevat:

1. ”Miksi sarjataulukkoa ei ole? Minun lapseni haluaa voittaa!” Festivaalin logiikka luopuu sarjataulukoista tietoisesti, koska lapsuusiän tärkein oppimistavoite ei ole voitto vaan havainnointi ja onnistumisen kokemukset kaikille. Wein kirjoittaa: ”Valitettavasti lähes kaikilla kentillä jopa pienimmillä etusijalla on yhä voitto eikä peli.” Vanhemmat ymmärtävät perustelun yhdellä selityksellä, kun he oivaltavat, että Funino-pelipäivänä jokainen lapsi tekee itse useita maaleja eikä vain se yksi hyökkääjälahjakkuus.

2. ”Miksi neljä maalia? Eihän se ole oikeaa jalkapalloa.” Neljä maalia pakottaa jokaisen lapsen lukemaan pelitilannetta jatkuvasti: kumpi maali on juuri nyt huonommin puolustettu? Tämä havainnoinnin vaatimus on koko pelimuodon opetuksellinen perusta. Tavallisessa kahden maalin pelissä riittää, että juoksee yhteen suuntaan. Neljän maalin pelissä on ajateltava.

3. ”Missä maalivahti on? Ei minun lapseni osaa olla maalissa.” Funinon 3v3-muodossa ei tarkoituksella ole maalivahtia: kuusivuotiaat vaihtelevat joka tapauksessa jatkuvasti maalin ja kentän välillä, ja Saksan uudistuksessa maalivahdin rooli tulee pakolliseksi vasta 10–11-vuotiailla. Jos oman ikäluokkasi pelimuodossa on maalivahti, kierrätä paikkaa. Erikoistunutta maalivahtia kannattaa alkaa harjoituttaa vasta 10–11-vuotiaana, ei aiemmin.

4. ”Minun lapseni on Funinoon liian heikko, hän jää jalkoihin.” Asia on täsmälleen päinvastoin. Wein on teoksessaan Spielintelligenz im Fußball nimenomaisesti dokumentoinut, että heikommat pelaajat hyötyvät Funinosta eniten: ”Jokainen, heikoinkin pelaaja, on tärkeä.” Isossa pelissä heikoin lapsi koskee palloon kaksi tai kolme kertaa ottelussa; 3v3-pelissä moninkertaisesti. Joka ei pysy mukana, koska pallokosketuksia puuttuu, saa Funinossa juuri ne pallokosketukset.

5. ”Miksi heidän pitää vaihtaa jokaisen maalin jälkeen?” Vaihto jokaisen maalin jälkeen (6–7-vuotiaat ja 3v3) tai kolmen minuutin välein pillistä (4v4 ja 5v5) antaa kaikille lapsille yhtä paljon peliaikaa. Sääntö kuuluu festivaalin logiikkaan ja sulkee rakenteellisesti pois sen, että lapsi jää vähemmälle vain siksi, ettei hän juuri nyt pelaa yhtä hyvin. Vanhemmat, jotka ennen näkivät lapsensa saavan liian vähän peliaikaa, ovat tämän jälkeen yleensä Funinon innokkaimpia kannattajia.

Viestipohja vanhempainiltaa varten

Jos tarvitset pohjan, tässä on yksi, joka toimii seuran arjessa. Muokkaa se seuraasi ja joukkueeseesi sopivaksi ja lähetä kerran ennen kauden alkua sähköpostilla tai vanhempien WhatsApp-ryhmään:

Hyvät vanhemmat,

tästä kaudesta alkaen 6–9-vuotiaamme pelaavat harjoituksissa ja seuran
omissa pelitapahtumissa Funinoa: kolme vastaan kolme neljään pienmaaliin.
Kolme asiaa on toisin kuin ennen:

1. Ei sarjataulukkoa eikä voittajien julistamista pelipäivänä. Kaikki
   joukkueet pelaavat turnausmuodossa, voittavat suunnilleen yhtä usein
   ja saavat lopuksi kunniakirjan.

2. Jokainen lapsi tekee keskimäärin itsekin maaleja. Isossa pelissä
   useimmat maalit tekivät yleensä samat kaksi tai kolme lasta; Funinossa
   maalintekijät vaihtuvat pelipäivästä toiseen.

3. Vaihdot: jokaisen maalin jälkeen (3v3) tai kolmen minuutin välein
   (4v4 ja 5v5) kumpikin joukkue vaihtaa yhden pelaajan. Näin jokainen
   lapsi saa jokaisessa pelissä yhtä paljon peliaikaa.

Mitä toivomme pelipäivänä: vähintään 15 metrin etäisyys kentästä, ei
ohjeiden huutamista laidalta eikä yksittäisten pelaajien arvostelua
lasten kuullen. Jos teillä on kysyttävää, tulkaa juttelemaan pelipäivän
jälkeen, niin varaan siihen aikaa.

Kiitos tuestanne.

Urheilullisin terveisin
[Nimi]

Vielä yksi huomautus: Funinoon epäillen suhtautuvista vanhemmista tulee yleensä Funinon ystäviä heti, kun he ovat ensimmäisen kerran katsoneet oman lapsensa peliä. Pelimuodon vaikutuksen näkee, kun sitä ei kommentoi.

Järjestä oma Funino-festivaali

Jos haluat järjestää seurassasi Funino-festivaalipäivän, tarvitset kolme asiaa: hallin tai ison kentän, jolle mahtuu vähintään neljä rinnakkaista Funino-kenttää, neljä pienmaalia kenttää kohti (hätätilassa kartiot) ja selkeän kiertosuunnitelman. DFB:n vihko kuvaa festivaalimuodon nimenomaisesti: ”Pelataan turnausmuodossa nousevilla ja laskevilla kentillä. Jokaisen erän jälkeen voittanut joukkue siirtyy yhden kentän eteenpäin ja hävinnyt joukkue yhden kentän taaksepäin.” Seuran sisäinen festivaali on harjoitustapahtuma. Jos mukaan tulee vähintään neljä joukkuetta vähintään kahdesta seurasta, kyse on turnauksesta, joka tarvitsee Palloliiton tai alueen turnausluvan, eikä järjestäjä saa poiketa ikäluokan sarjasäännöistä; selvitä tämä alueeltasi etukäteen.

Tyypillisessä 8–9-vuotiaiden festivaalipäivässä on kuudesta seitsemään erää, kukin 7–10 minuuttia, erien välissä kolmen minuutin tauko ja lopuksi pieni kunniakirja jokaiselle lapselle (ei ensimmäistä sijaa, ei viimeistä sijaa). Kuudesta kahdeksaan joukkuetta mahtuu vaivatta kolmelle tai neljälle rinnakkaiselle kentälle. Valmentajat toimivat pelinohjaajina, eivät valmenna. Vanhemmat seisovat 15 metrin päässä. Eväät lasta kohti: banaani, puoli litraa vettä ja myslipatukka. Riittää kolmeksi tunniksi.

Koko logistiikka välinesuunnitelmasta pelinohjaajien perehdytykseen ja vanhemmille lähetettävään viestipohjaan on oppaassa halliturnauksen järjestäminen, tuntiaikataulu mukaan lukien. Jos haluat pystyttää oman Funino-festivaalin hukkumatta Excel-taulukoihin, helpoin tapa on AreaCopan kaltainen työkalu, joka laatii kiertosuunnitelman ja ottelujaon automaattisesti.

Funino on myös luonteva pääosa vähillä välineillä tehdyn alkulämmittelyn jälkeen. Lisää oppaassa 15 minuutin alkulämmittely ilman välineitä, joka sopii yhtä hyvin 6-vuotiaille kuin 11-vuotiaille.

Harjoituskortit ladattavaksi

Kaksi tulostettavaa PDF-tiedostoa mukaan harjoituskentälle. Tarkistuslista on yhden sivun pikaopas, jossa ovat valmistelun kohdat ja kaikki kahdeksan pelimuunnelmaa tiiviinä vihjelistoina. Hyvä, jos tunnet Funinon jo ja tarvitset vain muistin tueksi jotakin.

Työkirja on kaksitoistasivuinen versio, jossa jokaisella kortilla on kenttäkaavio. Yksi kortti sivulla, kaavio keskellä ja numeroidut valmennusvihjeet sen alla. Kiinnitä se kirjoitusalustaan, niin ryhmitys ja juoksulinjat ovat selittäessäsi suoraan silmiesi edessä.

Lähteet

Weinin alkuperäislähteet (FUNiño-menetelmä)

• Wein, Horst (2011). Spielintelligenz im Fußball — kindgemäß trainieren. 4., tarkistettu ja täydennetty painos. Aachen: Meyer & Meyer.
• Wein, Horst (2006). ”Mehr Spielintelligenz!” Julkaisussa: fußballtraining 5+6/2006, s. 56–62.

Saksan liiton säännöt (DFB:n uudistus 2024/25)

• Deutscher Fußball-Bund (versio 09/2024). Wettbewerbsformen im Kinderfußball. Frankfurt am Main: DFB Entwicklung Vereine, Ehrenamt und Spielbetrieb.

Liikuntatieteellinen näyttö (pelikäsitys, kestävyys, kuormitus)

• Memmert, Daniel (2011). Vermittlung von Spielfähigkeit.
• Schmoll, Simon (2020). Athletiktraining im Nachwuchsfußball. Pro gradu -työ, Potsdamin yliopisto. (Viittaa pienpelien HRmax-kynnyksestä lähteeseen Hoff, Wisloff, Engen, Kemi ja Helgerud 2002.)
• Gualtieri, Antonio (2025). High-Speed Running and Sprinting in Football. Väitöskirja. (Viittaa pienpelien kuormituksen säätelystä lähteisiin Dalen ym. 2019 sekä Casamichana, Bradley ja Castellano 2018.)

Lochmann / Erlangenin yliopisto (Wettkampfsystem 4.0)

• Akdag, Murat; Poimann, Dino; Czyz, Titus; Lochmann, Matthias (2016a). The Impact of Competition Mode and Coaching on Physical Load in Youth Football. Julkaisussa: 6. Internationale Teaching Games for Understanding Konferenz × 10. dvs-Sportspiel-Symposium 2016, Köln. Hamburg: Feldhaus Czwalina, nide 258, s. 179.
• Akdag, Murat; Poimann, Dino; Czyz, Titus; Lochmann, Matthias (2016b). The Impact of Competition Mode and Coaching on the Amount of Actions in Youth Football. Sama nide, s. 178.
• Lochmann, Matthias (2015). Wettkampfsystem 4.0 — Strukturinnovationen zur nachhaltigen Sicherung der internationalen Wettbewerbsfähigkeit des deutschen Fußballs. Saksan liikuntatieteellisen seuran (dvs) jalkapallotoimikunnan vuosikokous 2015, Erlangen.

Valmentajakoulutus Saksassa (DFB:n kouluttajien linja)

• Halemeier, Maik (2018). Spielidee für den Spielaufbau und die Fortsetzung des Spiels. Julkaisussa: BDFL (toim.), Internationaler Trainer-Kongress 2018 Dokumentation, s. 30–33.
• Kolodziej, Christian (2018). Integriertes vs. isoliertes Athletiktraining im Leistungsfußball. Sama kongressijulkaisu, s. 34–36.

Kansainväliset liitot (tilanne 2025/26)

• Real Federación Española de Fútbol (2025). Bases de competición 2025/26. Madrid: RFEF.
• The Football Association (2025). FutureFit — Updates to grassroots youth football in England. Lontoo: The FA. Käyttöönotto 2026/27.
• Fédération Française de Football (2025). Foot Animation U7/U9/U11 Reglementsdokumente 2025/26.
• US Soccer (2017). Player Development Initiatives. Pienpelien standardit elokuusta 2017 alkaen.

Alan dataa (pienpelimuodot, pallokosketukset)

• FRANdata (2024). Small-Sided Soccer: Final Updated Report. Alan mittaus pallokosketuksista, 4v4 verrattuna 11v11-peliin.