Nopeutta voi harjoittaa juniorijalkapallossa, mutta ei yhä useammilla samanlaisilla spurteilla. Se, mikä tehoaa, riippuu kasvupyrähdyksestä: hyppyharjoittelu parantaa spurttia sekä ennen pyrähdystä että sen jälkeen (Ramirez-Campillo ja kumppanit, 2023), vapaat spurtit tehosivat yhdessä tutkimuksessa ennen pyrähdystä paremmin kuin sen keskellä (Moran ja kumppanit, 2018) ja rekivetospurtit pienessä tutkimuksessa vasta pyrähdyksen alettua (Rumpf ja kumppanit, 2015). Ja koska junioripelaajat nopeutuvat jo tavallisella harjoittelulla noin kolme prosenttia vuodessa (Williams ja kumppanit, 2011), vasta vertailu tähän kehitykseen näyttää, tuottaako harjoittelusi jotakin.
Esimerkki käytännöstä näyttää, missä ongelma on. Jalkapallon amatööripelaajat juoksivat kahdeksan viikon ajan kolmesti viikossa maksimaalisia lähtöjä, esitelmöijä Horst Allmannin mukaan jopa 360 spurttia. Ennen jaksoa he juoksivat 6,97 metriä sekunnissa, sen jälkeen 6,92 (Allmann, 2010). Nopeammiksi he eivät olleet tulleet.
Allmannilla on Saksan korkein jalkapallovalmentajan tutkinto, ja hän on myös yleisurheiluvalmentaja. Havainnon hän esitteli Saksan jalkapallovalmentajien liiton Bund Deutscher Fußball-Lehrerin kansainvälisessä valmentajakongressissa vuonna 2010. Julkaistu tutkimus se ei ole: kontrolliryhmää ei ollut, koehenkilöt olivat amatööripelaajia, eikä Allmann kerro heidän ikäänsä. Havainto sopii yhteen erään tutkimuksen kanssa, jossa nuoret olivat keskellä kasvupyrähdystä, mutta ei kaikkien tutkimusten kanssa. Silti se kuvaa ongelmaa, jonka moni juniorivalmentaja tuntee: spurtataan ja spurtataan, eikä joukkue nopeudu. Tämä opas näyttää, mistä se voi johtua, mikä oikeasti tehoaa, mistä vaiheesta alkaen se tehoaa ja mistä huomaat, onko harjoittelusi ylipäätään muuttanut mitään.
Miksi yhä useammat lähdöt eivät usein auta
Laske hetki. Neljällä harjoituskerralla viikossa jalkapalloilija tekee Allmannin arvion mukaan 500–600 lähtöä 5–25 metrin matkoille. Yleisurheilun pikajuoksija päätyy hänen arvionsa mukaan samassa ajassa 120–150 maksimaaliseen spurttiin. Jalkapalloilija spurttaa siis neljä kertaa useammin. Hänen pitäisi oikeastaan olla nopeampi.
Hän ei ole. Jotta harjoittelu ylipäätään muuttaisi jotakin, elimistö tarvitsee ärsykkeen: kuormituksen, joka on niin uusi tai kova, että elimistön on pakko sopeutua. Jos sadat lähdöt viikossa eivät enää anna tätä ärsykettä, muutama lisälähtö alkulämmittelyssä ei anna sitä varmasti. Allmann selittää tämän nopeusmuurilla: joka spurttaa aina samalla tavalla, vakiinnuttaa hänen kokemuksensa mukaan nykyisen vauhtinsa sen sijaan, että siirtäisi sitä.
Luvut tukevat tätä, mutta vain osittain. Tutkimuksessa, jossa akatemiapelaajat olivat keskellä kasvupyrähdystä, yksi ylimääräinen spurttiharjoitus viikossa paransi 20 metrin aikaa 1,5 prosenttia, ja kontrolliryhmä ilman lisäharjoittelua parani samoin 1,5 prosenttia (Moran ja kumppanit, 2018). Nuoremmilla pelaajilla ennen pyrähdystä sama harjoitus sen sijaan tehosi selvästi: 20 metrin aika parani 3,82 sekunnista 3,72 sekuntiin, kun kontrolliryhmä pysyi paikallaan (Moran ja kumppanit, 2018).
Tilanne ei kuitenkaan ole yksiselitteinen. Saman tutkimusryhmän meta-analyysi spurttiharjoittelusta löysi päinvastaisen kuvion: tuskin vaikutusta ennen kasvupyrähdystä, suurimmat vaikutukset sen keskellä ja jälkeen (Moran ja kumppanit, 2017a). Se, tehoavatko vapaat spurtit paremmin ennen pyrähdystä vai sen jälkeen, on siis auki, sillä saman ryhmän kaksi työtä päätyi vastakkaisiin tuloksiin. Varmaa on vain tämä: lisää samaa ei ole suunnitelma.
Kolme lausetta, jotka kuulee jokaisessa pukukopissa
Mitä valmentajat nopeudesta uskovat ja mitä luvut sanovat.
Myytti: Joka spurttaa paljon, tulee nopeammaksi.
Mikä oikeasti ratkaisee: Allmannin mukaan jalkapalloilija tekee muutenkin 500–600 lähtöä viikossa. Muutama lisälähtö alkulämmittelyssä on elimistölle tuskin uusi ärsyke.
Myytti: Nopeus on synnynnäistä, sille ei voi paljon mitään.
Mikä oikeasti ratkaisee: Osittain se pitää paikkansa, sillä spurttikyky on vahvasti perinnöllistä (Haugen ja kumppanit, 2019). Voima, hypyt, spurtit ja puhdas tekniikka parantavat sitä silti, kypsyydestä riippuen eri verran.
Myytti: Jos ajat paranevat, harjoittelu toimii.
Mikä oikeasti ratkaisee: Akatemiapelaajat nopeutuvat jo tavallisella harjoittelullaan noin 3 prosenttia vuodessa (Williams ja kumppanit, 2011). Vasta sen yli menevä osa näyttää sinun osuutesi.
Mittapuu: noin 3 prosenttia vuodessa tulee tavallisesta harjoittelusta
Tässä piilee ajatusvirhe, joka tuntuu hyvältä. Mittaat elokuussa, mittaat toukokuussa, ajat ovat paremmat. Harjoittelu on tehonnut.
Ehkä onkin. Mutta ehkä ei. Junioripelaajat nimittäin nopeutuvat joka vuosi myös ihan tavallisella seuraharjoittelulla. Englantilaisessa junioriakatemiassa 200 pelaajaa 12-vuotiaista 16-vuotiaisiin nopeutui vuodessa noin 3,1 prosenttia 10 metrillä ja 2,7 prosenttia 30 metrillä (Williams ja kumppanit, 2011). Saksan jalkapalloliiton DFB:n lahjakkuusohjelman 1134 pelaajalla 20 metrin aika laski 13-vuotiaista 14-vuotiaisiin 3,57 sekunnista 3,46 sekuntiin, sekin noin 3 prosenttia (Leyhr ja kumppanit, 2018). Jalat pitenevät, lihakset vahvistuvat, hermosto kypsyy, ja tavallinen harjoittelu tulee päälle. Molemmat ryhmät harjoittelevat enemmän kuin keskivertoseurajoukkue. Tavallisista seurajoukkueista ei ole vertailukelpoista tietoa, ja niille noin kolmen prosentin rima on pikemminkin korkealla.
Näin sinulla on mittapuu. Jos 14-vuotiaasi parantavat vuodessa kahdesta kolmeen prosenttia, se on normaalin kehityksen rajoissa eikä vielä todista harjoitusvaikutusta. Kaudelle elokuusta toukokuuhun eli noin yhdeksälle kuukaudelle rima on näistä vuosiarvoista karkeasti laskettuna vähän yli kaksi prosenttia. Varmasti näet vaikutuksen vain vertaamalla ryhmään, joka ei tee lisäharjoittelua, esimerkiksi rinnakkaisjoukkueeseen.
Mikä sen sijaan tekee nopeammaksi
Jos pelkät lisäspurtit eivät riitä, niin mikä sitten? Vastaus on arkinen ja siksi epäsuosittu.
Voima. Ensimmäisillä metreillä jalka on maassa suhteellisen pitkään. Siksi ratkaisevaa on, kuinka paljon voimaa saat sinä aikana painettua maahan, ei se, kuinka nopeasti liikutat jalkojasi. Maajoukkuepelaajilla 30 metrin spurttiaika oli tiiviissä yhteydessä kyykkyvoimaan (Wisløff ja kumppanit, 2004). Allmann kirjoittaa lisäksi, että kuulantyöntäjät, moukarinheittäjät ja painonnostajat ovat lähdössä usein nopeampia kuin huippupikajuoksijat, vaikka eivät tee lainkaan spurttiharjoittelua; Dortmundin Westfalenhallenissa tehdyssä vertailussa pikajuoksijoilla ei hänen mukaansa ollut 30 metrillä mitään mahdollisuuksia voimalajien urheilijoita vastaan (Allmann, 2010). Koe se ei ole, mutta se sopii Wisløffin ja kumppaneiden havaintoon. Miten tämä voima rakennetaan, kerrotaan oppaassa jalkapalloilijan ponnistusvoimasta.
Tekniikka. Voimasta ei ole hyötyä, jos se valuu hukkaan huolimattomassa juoksuaskeleessa. Jalan pitää osua maahan vartalon alle, lantion pitää ojentua ja ylävartalon pysyä pystyssä. Se on juoksutekniikkaharjoitusten tehtävä, ja se on edellytys, ei lisäherkku.
Vakaus. Vartalo, joka pettää jokaisella askelkontaktilla, hukkaa voimaa. Se, tekeekö pelkkä tasapainoharjoittelu spurtista suoraan nopeamman, on tosin kiistanalaista (Zech ja kumppanit, 2010). Sen varma hyöty on puhtaissa alastuloissa ja harvemmissa nilkkavammoissa.
Spurtit pysyvät silti harjoituksissa. Ne ovat yksi harjoituskeino muiden joukossa, ja ne ovat koe, joka näyttää, meneekö työ voiman ja tekniikan parissa perille.
Ja neljäs keino ei ole jaloissa lainkaan. Kentän nopein pelaaja on harvoin se, joka juoksee 30 metriä nopeimmin, vaan se, joka tietää puoli sekuntia aiemmin, minne mennä. Se, miten tätä toimintanopeutta voi kehittää tavoitteellisesti, on oma aiheensa, ja suosituin tie sinne on väärä.
Kypsyys voittaa kalenterin: kasvupyrähdys
Kuvittele 14-vuotiaiden ikäluokkasi. Kaikki syntyneet samana kalenterivuonna, kaikki samoissa harjoituksissa. Silti kahden heistä luustoikä voi olla jopa neljän vuoden päässä toisistaan (Johnson ja kumppanit, 2009). Toinen on vielä lapsen vartalossa, toisella kasvupyrähdys on jo takana ja hän ajaa partaansa.
Ratkaiseva ajankohta on kasvupyrähdys, ammattikielellä Peak Height Velocity eli pituuskasvun huippuvaihe. Pojilla se osuu keskimäärin 13,8–14,2 vuoden ikään (Malina ja kumppanit, 2004; Philippaerts ja kumppanit, 2006), mutta nimenomaan vain keskimäärin. Tämän vaiheen tienoilla liikkeiden hallinta voi tilapäisesti heiketä, ainakin osalla nuorista (Quatman-Yates ja kumppanit, 2012). Liikkeet, jotka sujuivat ennen puhtaasti, näyttävät silloin yhtäkkiä kankeilta. Poika kompastuu omiin jalkoihinsa.
Se ei ole laiskuutta eikä taantumista. Selitykseksi esitetään, että kädet ja jalat kasvavat nopeammin kuin hermosto ehtii säätää uusia vipuvarsia. Ilmiön englanninkielinen nimi on adolescent awkwardness, kasvuikäisen kömpelyys. Se menee ohi. Tässä vaiheessa tärkeintä on säilyttää tekniikka, ei rakentaa sitä uudelleen.
Mikä tehoaa missäkin iässä?
Nyt mennään käytäntöön. Kypsyysvaihe vaikuttaa osaltaan siihen, mikä harjoitusärsyke menee perille ja kuinka voimakkaasti.
| Harjoituskeino | ennen kasvupyrähdystä | pyrähdyksen alettua |
|---|---|---|
| Hyppyharjoittelu (vaikutus spurttiin) | tehoaa, pieniä tai kohtalaisia vaikutuksia | tehoaa, pieniä tai kohtalaisia vaikutuksia |
| Vapaat spurtit (16 × 20 m viikossa) | tehosi yhdessä tutkimuksessa selvästi | pyrähdyksen keskellä samassa tutkimuksessa ei parempi kuin ilman |
| Rekivetospurtit | pieni tutkimus: ei mitattavaa vaikutusta | pieni tutkimus: noin 5,8 prosenttia 30 metrillä |
| Voimaharjoittelu | pieni, tilastollisesti epävarma voiman kasvu | selvästi suurempi voiman kasvu |
| Juoksutekniikka ja koordinaatio | tehoaa, helppo oppia | opitun säilyttäminen, hienosäätö pyrähdyksen aikana |
Rivien takana ovat nämä tutkimukset. Hyppyharjoittelu tehosi meta-analyysissä, jossa oli 11 tutkimusta ja 744 osallistujaa, suunnilleen yhtä hyvin ennen kasvupyrähdystä ja sen jälkeen, myös spurttiin (Ramirez-Campillo ja kumppanit, 2023); vanhempi katsaus löysi voimakkaimman vaikutuksen spurttiin ennen pyrähdystä ja sen keskellä (Rumpf ja kumppanit, 2012). Vapaat spurtit ovat tutkimuksesta, jossa juostiin 16 kertaa 20 metriä kerran viikossa (Moran ja kumppanit, 2018), ja siihen liittyy edellä kuvattu ristiriita meta-analyysin kanssa. Voimaharjoittelu lisäsi meta-analyysin mukaan voimaa ennen pyrähdystä vain vähän ja tilastollisesti epävarmasti, pyrähdyksen aikana ja sen jälkeen selvästi (Moran ja kumppanit, 2017b). Turvallista ja järkevää se on lapsuudessa ja nuoruudessa silti, toteaa kansainvälinen konsensuslausuma (Lloyd ja kumppanit, 2014).
Vastusspurtti on selvin esimerkki kypsyyden tuomasta erosta. Pienessä tutkimuksessa ilman kontrolliryhmää nuoret, jotka olivat keskellä kasvupyrähdystä tai sen jälkeen, nopeutuivat rekivetospurteilla noin 5,8 prosenttia 30 metrillä, nuoremmat ennen pyrähdystä eivät mitattavasti (Rumpf ja kumppanit, 2015). Kun mukana oli 32 lasta, tulos on viite, ei todiste.
Tästä seuraa nyrkkisääntö. Pyrähdystä edeltävässä vaiheessa olevat pelaajat reagoivat erityisen hyvin hyppyharjoitteluun ja tekniikkaan. Pyrähdyksen ohittaneet pelaajat hyötyvät lisäksi voima- ja hyppyharjoittelun yhdistelmästä (Lloyd ja kumppanit, 2016).
Kuinka usein, kuinka pitkään, kuinka kovaa?
Nopeusharjoittelun yleisin virhe ei ole liian vähäinen yrittäminen vaan liika samaa. Kolme sääntöä auttaa sitä vastaan.
Ensin tiheydestä: akatemiapelaajien tutkimuksessa riitti yksi harjoitus viikossa, jossa juostiin 16 spurttia 20 metrille 90 sekunnin tauoin (Moran ja kumppanit, 2018). Halutessasi voit jakaa määrän kahdelle harjoituspäivälle; tutkijoiden mielestä se on mahdollista.
Ensiksi: vaihtele vauhtia tietoisesti. Allmann suosittelee juoksemaan lähdöt heti voima- ja hyppyharjoitusten jälkeen ei täysillä vaan noin 80 prosentin teholla, jotta tekniikka pysyy puhtaana. Pelkkiin spurttisarjoihin grazilainen pro gradu -tutkielma suosittelee Steinhöferin mukaan sen sijaan maksimaalisia juoksuja täysin palautuen (Petrovcic, 2018). Yhdistä molemmat: puhtaita juoksuja liikkeen hiomiseen ja muutama maksimaalinen spurtti levänneenä.
Toiseksi: pitkät tauot, lyhyet jaksot. Nuorille järkevä spurttikokonaisuus on kolmesta neljään sarjaa, joissa kussakin on neljästä viiteen spurttia 15–50 metrin matkalla. Toistojen välissä on kahdesta kolmeen minuutin tauko, sarjojen välissä neljästä viiteen (Steinhöfer Petrovcicin mukaan, 2018). Se tuntuu pitkältä seisoskelulta. Se on silti oikein, sillä nopeus vaatii levänneen hermoston.
Kolmanneksi: ota lopetusehto tosissaan. Kun ajat heikkenevät selvästi, sarja on ohi. Siitä eteenpäin harjoitat kestävyyttä etkä nopeutta, eikä se ollut suunnitelma.
Ja neljäs sääntö, joka kuulostaa vähemmän annostelulta ja on silti tärkein: vaihtele. Tätäkin Allmann suosittelee. Aina sama spurtti samalla matkalla ja samasta lähtöasennosta vahvistaa vain sen, minkä elimistö jo osaa. Vaihtele matkaa, alustaa, lähtöasentoa, vastusta ja vauhtia. Ärsyke on poikkeamassa.
Kolme harjoitusta lähtönopeuteen
Jotta kaikki tämä ei jäisi teoriaksi, tässä on kolme Allmannin kuvaamaa harjoitusta, joita voit käyttää jo tiistaina.
Laatikkohypyt itse valitulla välillä. Viisi matalaa laatikkoa jonossa. 13-vuotiaista alkaen pelaajat hyppäävät alkulämmittelyssä tasajalkaa vuorotellen maahan ja laatikolle, ja laatikot ovat metrin päässä toisistaan. 15-vuotiaista alkaen tulee Allmannin varsinainen harjoitus: sama kuvio pidemmillä väleillä, aluksi viisi metriä ja sitten metri kerrallaan pidemmälle niin kauan kuin pelaaja laskeutuu hallitusti. Allmannista poiketen pelaajat ponnistavat tässä yhdellä jalalla ja laskeutuvat tasajalkaa, kuten oppaassa ponnistusvoimasta. Nuoremmat pelaajat hyppäävät ilman laatikkoa. Tämä kehittää vaakasuuntaista ponnistusvoimaa eli juuri sitä voimaa, jota lähtö vaatii.
Vastusjuoksu kevyellä kuormalla. Pari pitää köydestä tai vyöstä kevyesti vastaan, pelaaja juoksee vastusta vasten 10–15 metriä ja siirtyy sitten vapaaseen juoksuun. Tärkeää on annostelu: vastuksen pitää olla niin pieni, että juoksu näyttää yhä spurtilta. Jos vastus on liian suuri, pelaaja painuu istuvaan asentoon ja tömistelee eteenpäin kävelyvauhtia. Tämän jälkeen tehdään aina kahdesta kolmeen vapaata juoksua, jotta liike löytää takaisin normaaliin vauhtiin. Muista: tämä on voimaharjoitus, ei askeltiheysharjoitus, ja edellä mainitun pienen tutkimuksen perusteella se kannattaa ennen kaikkea kasvupyrähdyksen alettua.
Polvennostojuoksu alamäkeen. Loiva alamäki riittää. Joka haluaa nostaa polvet puhtaasti alamäessä, joutuu olemaan riittävän nopea, muuten hän kaatuu. Harjoitus pakottaa liikkeeseen sen sijaan, että se vain selitettäisiin. Alamäki tarkoittaa tässä kuitenkin: loiva lasku, lyhyt matka, eikä pelaajille, jotka kompastelevat juuri keskellä kasvupyrähdystä.
Mittaa, älä arvaa: 10 metrin testi
Jos otat tästä tekstistä mukaasi vain yhden asian, olkoon se tämä: mittaa. Ilman lukuja et tiedä, toimiiko harjoittelusi, ja noin kolmen prosentin vuotuista mittapuuta voit käyttää vain, jos sinulla ylipäätään on arvoja.
Näin se tehdään kunnolla bayreuthilaisen pro gradu -tutkielman mittausprotokollan mukaan (Schmoll, 2019): 20 metriä ja väliaika 10 metrin kohdalta. Lähtö käyntiasennosta ilman lähtömerkkiä, jotta reaktioaika ei tule mukaan mittaukseen. Kolme yritystä, välissä vähintään kolmen minuutin tauko. Tulokseksi kirjataan kahden parhaan keskiarvo, tarkimmin valokennoilla mitattuna. Vertailuksi: DFB:n lahjakkuusohjelmassa eli ikäluokan parhaan noin neljän prosentin joukossa 14-vuotiaat juoksivat 20 metriä keskimäärin 3,46 sekunnissa ja 15-vuotiaat 3,35 sekunnissa valokennoilla mitattuna (Leyhr ja kumppanit, 2018). Käsin otettuja aikoja ei voi verrata niihin suoraan.
Ja nyt se mutka, jota tuskin kukaan mainitsee. Juuri ensimmäiset kymmenen metriä, joilla on pelissä eniten merkitystä, ovat vaikeimmat mitata. Pienessä tutkimuksessa ensimmäiset kymmenen metriä toistuivat vain kohtalaisesti (r = 0,57), jälkimmäiset kymmenen lähes täydellisesti (r = 0,95), kuten Schmoll (2019) raportoi 16 pelaajasta. Sinulle se tarkoittaa: mittaa aina molemmat osuudet, ja mittaa lähtö useammin kuin kerran, ennen kuin teet siitä johtopäätöksiä.
Kauden suunnitelmasi
Kokoa kaikki yksinkertaiseksi etenemisjärjestykseksi. Kauden alussa mittaat kerran kunnolla, 10 ja 20 metriä, ja kirjaat arvot ylös. Sitten katsot ikäluokkaasi ja jaat sen karkeasti: kuka on keskellä kasvupyrähdystä, kenellä se on takana, kenellä vielä edessä. Sen jälkeen asetat painopisteet. Pyrähdystä edeltävässä vaiheessa olevat saavat tekniikkaa, hyppyjä, spurtteja ja voimaa omalla kehonpainolla, pyrähdyksen ohittaneet lisäksi voimaa kasvavalla kuormalla ja vastusharjoituksia. Yksi spurttiharjoitus viikossa levänneenä ja pitkin tauoin, lähdöt voimaharjoitusten jälkeen noin 80 prosentin teholla ja vaihtelevia harjoituksia.
Kauden lopussa mittaat uudelleen ja vertaat noin kolmen prosentin vuotuiseen mittapuuhun (Williams ja kumppanit, 2011), yhdeksän kuukauden kaudella siis vähän yli kahteen prosenttiin. Jos parannus on selvästi suurempi, se puhuu harjoittelusi puolesta. Jos se on riman tasolla, se ei todista suuntaan eikä toiseen. Se on epämukava lasku, mutta se on rehellinen.
Lopullisen näytön antaa joka tapauksessa peli, ei sekuntikello. Harjoitusturnaus näyttää todellisen paineen alla, näkyykö uusi lähtönopeus kaksinkamppailuissa. Miten valmistat joukkueesi siihen kaikin puolin, kerrotaan oppaassa joukkueen valmistamisesta turnaukseen.
Suunnittele harjoitusturnausMaksutta ja ilman rekisteröitymistäLähteet
Käytännön lähde
- Allmann, H. (2010): Trainingsmethodische Variationen für ein effektives Laufschnelligkeitstraining im Fußballtraining. Internationaler Trainer-Kongress 2010, Bund Deutscher Fußball-Lehrer, s. 30–37. bdfl.de. Kahdeksan viikkoa maksimaalisia lähtöjä ilman parannusta, 500–600 lähtöä viikossa, 80 prosentin sääntö, laatikkohypyt, vetovastus, voimalajien urheilijat lähdössä ja vertailu Dortmundin Westfalenhallenissa; käytännön esitelmä, ei tutkimus.
Spurttiharjoittelu ja kypsyys
- Moran, J., Parry, D. A., Lewis, I., Collison, J., Rumpf, M. C., Sandercock, G. R. H. (2018): Maturation-related adaptations in running speed in response to sprint training in youth soccer players. Journal of Science and Medicine in Sport 21(5), 538–542. doi:10.1016/j.jsams.2017.09.012. 16 spurttia 20 metrille kerran viikossa: ennen kasvupyrähdystä selvästi tehokas, sen keskellä ei parempi kuin kontrolliryhmä.
- Moran, J., Sandercock, G., Rumpf, M. C., Parry, D. A. (2017a): Variation in Responses to Sprint Training in Male Youth Athletes: A Meta-analysis. International Journal of Sports Medicine 38(1), 1–11. doi:10.1055/s-0042-111439. Spurttiharjoittelun vaikutus kaikkiaan kohtalainen, voimakkain kasvupyrähdyksen keskellä ja sen jälkeen.
- Rumpf, M. C., Cronin, J. B., Mohamad, I. N., Mohamad, S., Oliver, J. L., Hughes, M. G. (2015): The effect of resisted sprint training on maximum sprint kinetics and kinematics in youth. European Journal of Sport Science 15(5), 374–381. doi:10.1080/17461391.2014.955125. Rekivetospurtit: noin 5,8 prosenttia nopeampi 30 metrillä pyrähdyksen alettua, ennen sitä ei mitattavaa vaikutusta; 32 lasta, ei kontrolliryhmää.
- Rumpf, M. C., Cronin, J. B., Pinder, S. D., Oliver, J., Hughes, M. (2012): Effect of different training methods on running sprint times in male youth. Pediatric Exercise Science 24(2), 170–186. doi:10.1123/pes.24.2.170. Plyometrinen harjoittelu tehoaa spurttiin voimakkaimmin ennen kasvupyrähdystä ja sen keskellä, yhdistetty harjoittelu sen jälkeen.
Hyppy- ja voimaharjoittelu
- Ramirez-Campillo, R. et al. (2023): Plyometric-Jump Training Effects on Physical Fitness and Sport-Specific Performance According to Maturity: A Systematic Review with Meta-analysis. Sports Medicine – Open 9, 23. doi:10.1186/s40798-023-00568-6. 11 tutkimusta, 744 osallistujaa: hyppyharjoittelu tehoaa suunnilleen yhtä hyvin ennen kasvupyrähdystä ja sen jälkeen, myös spurttiin.
- Lloyd, R. S., Radnor, J. M., De Ste Croix, M. B., Cronin, J. B., Oliver, J. L. (2016): Changes in Sprint and Jump Performances After Traditional, Plyometric, and Combined Resistance Training in Male Youth Pre- and Post-Peak Height Velocity. Journal of Strength and Conditioning Research 30(5), 1239–1247. doi:10.1519/JSC.0000000000001216. Kaikki harjoitusmuodot paransivat spurttia ja hyppyä molemmissa kypsyysryhmissä; plyometrinen harjoittelu tehokkain ennen pyrähdystä, yhdistelmä tehokkain sen jälkeen.
- Moran, J., Sandercock, G. R. H., Ramírez-Campillo, R., Meylan, C., Collison, J., Parry, D. A. (2017b): A meta-analysis of maturation-related variation in adolescent boy athletes' adaptations to short-term resistance training. Journal of Sports Sciences 35(11), 1041–1051. doi:10.1080/02640414.2016.1209306. Voimaharjoittelu lisää voimaa jokaisessa kypsyysvaiheessa, pyrähdyksen aikana ja sen jälkeen enemmän.
- Lesinski, M., Prieske, O., Granacher, U. (2016): Effects and dose-response relationships of resistance training on physical performance in youth athletes: a systematic review and meta-analysis. British Journal of Sports Medicine 50(13), 781–795. doi:10.1136/bjsports-2015-095497. 43 tutkimusta: kohtalaiset vaikutukset voimaan ja hyppyyn, pienet spurttiin.
- Lloyd, R. S. et al. (2014): Position statement on youth resistance training: the 2014 International Consensus. British Journal of Sports Medicine 48(7), 498–505. doi:10.1136/bjsports-2013-092952. Voimaharjoittelu on lapsuudessa ja nuoruudessa turvallista ja järkevää.
- Wisløff, U., Castagna, C., Helgerud, J., Jones, R., Hoff, J. (2004): Strong correlation of maximal squat strength with sprint performance and vertical jump height in elite soccer players. British Journal of Sports Medicine 38(3), 285–288. doi:10.1136/bjsm.2002.002071. Kyykkyvoima on tiiviissä yhteydessä 30 metrin spurttiaikaan.
Luonnollinen kehitys ja mittaaminen
- Williams, C. A., Oliver, J. L., Faulkner, J. (2011): Seasonal monitoring of sprint and jump performance in a soccer youth academy. International Journal of Sports Physiology and Performance 6(2), 264–275. doi:10.1123/ijspp.6.2.264. 200 akatemiapelaajaa, 12–16-vuotiaat: vuodessa noin 3,1 prosenttia nopeampi 10 metrillä ja 2,7 prosenttia 30 metrillä.
- Leyhr, D., Kelava, A., Raabe, J., Höner, O. (2018): Longitudinal motor performance development in early adolescence and its relationship to adult success: An 8-year prospective study of highly talented soccer players. PLOS ONE 13(5), e0196324. doi:10.1371/journal.pone.0196324. DFB:n lahjakkuusohjelman 1134 pelaajaa: 20 metriä 3,57 (13-vuotiaat), 3,46 (14-vuotiaat) ja 3,35 sekunnissa (15-vuotiaat).
- Schmoll, S. (2019): Entwicklung und Evaluierung eines Athletiktrainingsprogramms für Nachwuchsfußballer (mid-PHV), pro gradu -tutkielma, Universität Bayreuth. epub.uni-bayreuth.de. Mittausprotokolla 10 ja 20 metrille, ensimmäisen ja toisen kymmenen metrin toistettavuus.
- Petrovcic, C. (2018): Nachhaltiges Athletiktraining im Kinder- und Jugendfußball, pro gradu -tutkielma, Karl-Franzens-Universität Graz. Spurttisarjat Steinhöferin mukaan: kolmesta neljään sarjaa, joissa neljästä viiteen spurttia 15–50 metrille.
Kasvu ja kypsyminen
- Malina, R. M., Bouchard, C., Bar-Or, O. (2004): Growth, Maturation, and Physical Activity, 2. painos, Human Kinetics, Champaign. Poikien kasvupyrähdys keskimäärin 13,8–14,2 vuoden iässä; lainattu Schmollin (2019) kautta.
- Philippaerts, R. M. et al. (2006): The relationship between peak height velocity and physical performance in youth soccer players. Journal of Sports Sciences 24(3), 221–230. doi:10.1080/02640410500189371. Flaamilaisten junioripelaajien kasvupyrähdys keskimäärin 13,8 vuoden iässä.
- Johnson, A., Doherty, P. J., Freemont, A. (2009): Investigation of growth, development, and factors associated with injury in elite schoolboy footballers: prospective study. BMJ 338, b490. doi:10.1136/bmj.b490. Luustoikä ja kalenteri-ikä voivat samassa ikäluokassa poiketa toisistaan jopa neljä vuotta.
- Cumming, S. P., Lloyd, R. S., Oliver, J. L., Eisenmann, J. C., Malina, R. M. (2017): Bio-banding in Sport: Applications to Competition, Talent Identification, and Strength and Conditioning of Youth Athletes. Strength and Conditioning Journal 39(2), 34–47. doi:10.1519/SSC.0000000000000281. Kasvupyrähdys kestää noin kaksi vuotta, ja pojat kasvavat sen aikana 5–11 senttimetriä vuodessa.
- Quatman-Yates, C. C., Quatman, C. E., Meszaros, A. J., Paterno, M. V., Hewett, T. E. (2012): A systematic review of sensorimotor function during adolescence: a developmental stage of increased motor awkwardness? British Journal of Sports Medicine 46(9), 649–655. doi:10.1136/bjsm.2010.079616. Liikkeiden hallinta voi kasvun aikana heiketä tilapäisesti osalla nuorista.
- Haugen, T., Seiler, S., Sandbakk, Ø., Tønnessen, E. (2019): The Training and Development of Elite Sprint Performance: an Integration of Scientific and Best Practice Literature. Sports Medicine – Open 5, 44. doi:10.1186/s40798-019-0221-0. Spurttikyky on vahvasti perinnöllistä, mutta sen perustekijöitä voi silti harjoittaa.
Tasapaino
- Zech, A. et al. (2010): Balance training for neuromuscular control and performance enhancement: a systematic review. Journal of Athletic Training 45(4), 392–403. doi:10.4085/1062-6050-45.4.392. Tasapainoharjoittelun vaikutus spurttiin ja hyppyyn on kiistanalainen.



